Perjantaisin minulla on ollut tapana käydä töiden jälkeen uimassa. Se lopettaa niin mukavasti työviikon. Uin puolitoista kilometriä, käyn kylmäaltaassa ja höyrysaunassa ja hemmottelen itseäni. Tänään tein sen taas pitkän tauon jälkeen. Ja taukoa on tiedossa, kun tulevina perjantaina olenkin hevosen selässä. Mutta uiminen oli kivaa. Tosin Mûmak metelöi, kun kotiuduin. Käytin toki Mûmakia päivällä, mutta taitaa olla liian tottunut tiettyyn päiväjärjestykseen. Täytyy järjestää sille lisää aikatauluyllätyksiä. Ehdinkin jo olla vähän pollea, kun yksi naapuri sanoi, että 'tuo sinun  koirasi ei taida haukkua yhtään'. Ylpeys se käy aina lankeamisen edellä. No, ulos se kakkaa, jos vain pääsee sinne tarpeeksi usein ja paperille pissaa. Olen kyllä kehunutkin sitä moisista suorituksista niin paljon, että melkein itseänikin hävettää. Mûmakia ei hävetä.

Huomenna on myös aikainen ylösnousu viikonlopusta huolimatta. Mennään lunnikoirakävelylle heti aamusta. Toivottavasti on muitakin ja kaunis ilmakin olis kiva. Pitää tyhjentää kamera ja ladata akku, jotta voin räiskiä miettimättä.

Mitään ihmeitä ei siis tänään puuhasteltu, joten vain pari poseerauskuvaa.

Mümak on aina yhtä ryhdikäs.

Tänään muuten tein yhden havainnon. Ajattelin tuossa aiemmin, että jos olen hyvä ihminen, ostan itselleni lahjaksi kirkasvalolampun. Nyt totesin, ettei minun tarvitsekaan olla hyvä ihminen. On ollut niin kesäpäivä kuin kesäpäivä vain voi olla. Aurinko suorastaan rasittavasti paistanut. Ja eilenkin paistoi. Ja minä vain olen ollut alakuloinen. Joten mitähän se kirkasvalolamppu auttaisi, kun ei aurinkokaan tehoa.

No, iltapäivällä satoi, mutta toisaalta se vähän piristi minua. Säästän nekin lamppuvalot johonkin muuhun.