Aamulenkillä tuli tunne, että tänään ei kyllä ulkoilla. Pakkasta oli 25 astetta ja aivan käsittämätön tuuli, joka puhalsi koko ajan päin naamaa. Polut olivat muurautuneet umpeen ja jopa Mûmak oli sitä mieltä, että mennään pois. Se tosin voi johtua siitä, että tuulen ulina pelotti.

Mutta siitä se aurinko nousi ja oli niin kirkasta ja kaunista. Tuulikin välillä hellitti, joten olihan sitä siivoamisen lomassa päästävä uloskin. Auringon innoittamina mentiin sitten vähän kauemmas. Sormet meinasi jäätyä kuvia ottaessa. Alan olla melko varma, että jotain vikoja hankin tätä menoa käsiini. Voin sitten vanhana syyttää kolottavista jäsenistäni kuvaintoa.

Mitähän intoa Mûmak aikoo syyttää?

Ihan koko aikaa ei ehdi lumessa peuhata, kun lähistöllä liikkuu muitakin koiria.

Mutta näissä olosuhteissa Mûmak on hyvin kuuliainen ja suostuu vain kaukaa ihailemaan ohikulkevia koiria ja hiihtäjiä. Yllättävän mukavaa se on tuolla pakkasessa ja viimassakin, kun aurinko paistaa. Välillä kyllä tuntui, että posket paleltuu, kun tuuli kunnolla puhalsi kohti naamaa. Onneksi illalla oli sauna, jossa voi lämmitellä. Tosin ennen saunaa Enni käväisi perheineen.