Heti aamusta äkillinen rankka mutta lyhyt sade siirsi lenkille ja töihin lähtöä. Minä tyytyväisenä hykertelin käsiäni. Viikonloppuna en ehdi kasvimaalle, joka taatusti on kaivannut kastelua. Illansuussa sitten saatiin enemmänkin vettä, joten eiköhän se kastelu ole nyt turvattu.

Vieraita piti tulla töiden jälkeen ja asianmukaisesti oli siihen valmistauduttu, mutta Jawan läsnäolo toimi ehkäisevästi. Jawa ehdotti, että hän voisi lähteä pois, jottei olisi haittana.

Jawa on tottunut siihen, että häntä ylenkatsotaan ison koon vuoksi. Mûmak sanoi, että ei tule kuuloonkaan. Jawan ei tarvitse meiltä mihinkään lähteä. Mûmak tapailee sitten kamujaan joskus toiste. Jawa on sentään se ensimmäinen ja paras.

Pojat sitten yhdessä ihastelivat sadetta ja ukkosta.

Vähän on ilmakin viilennyt vaikka kosteus onkin sitten kasvanut. Meillä on ihan mukavaa, kun kaikki mahdolliset ikkunat ja ovet ovat auki. Keittiö on suorastaan viileä. Sinne vain paksuturkki nukkumaan. Tosin viime yönä Jawa nukkui parvekkeella. Jossain vaiheessa yöllä heräsin siihen, että Jawa seisoi sängyn vieressä ja tuijotti minua. Koska Mûmak veteli autuaana unia jalkopäässä, päättelin, että olin kuorsannut kituset levällään ja äänekkäästi. Mûmak on tietenkin siihen tottunut. Mutta Jawan piti tulla tarkistamaan, mitä ihmeen meteliä makkarissa pidetään.

Tänään oli myös se kauan odotettu tilipäivä, jolloin lomarahatkin tulevat. Olen hetken aikaa sikarikas.  Sen kunniaksi ostin sitten uuden pölynimurin. Hiljaisen! Kait se imeekin jotain. Sen näkee jahka joskus sen paketista kaivan ja rupean käyttämään. Mutta hiljainen pitäisi olla. Se on pääasia.

Minulla olisi joku kaunis auringonlaskukuvakin, mutta kamera ja tietokone eivät nyt suostu leikkimään yhdessä. Yritten vielä hetken, sillä tämä taitaa taas olla niitä öitä, kun en mene nukkumaan kovin aikaisin. Huomenna ollaan menossa viikonloppuvierailulle. Kiva varmaan, kun ollaan umpiväsyjä. Tai siis minä olen.

Jatkoa perjantaiaamuna anivarhain...

Illalla ei kuvien tallennua sitten millään onnistunut. Meinasi jo suru tulla puseroon, että onko kamera rikki. Mitenkähän minä sitten ilman kameraa olisin selvinnyt. Aamulla onneksi pelitti.

Yöllä kävi sellainen läpiveto, että heräsimme hirveään pamaukseen. Silloin en löytänyt mitään syytä. Aamulla huomasin, että yksi Heljä Liukko-Sundströmin taulu oli tipahtanut lattialle. Kappaleina tietenkin. Yksi kolmen kuvan sarjasta, joten pitänee joskus hankkia uusi tilalle. Muuten aamulla oli mukavaa, kun kaksi koiraa tuli kiehnäämään ja heiluttamaan häntäänsä. Mûmak on ihan onnessaan, kun Jawa on täällä. Mûmakin häntä vispaa koko ajan. Jawalla on joskus koti-ikävä, mutta enimmäkseen sekin on ihan hyvällä mielellä.

Ja sitten vielä ne eiliset auringonlaskukuvat: