Mûmak oli taas tänään eläinlääkisopiskelijoiden tutkittavana. Tällä kertaa kyse oli hermotutkimuksesta. Minä olisin voinut olla sopivampi, koska minulta meinasi mennä hermot, kun kuulin, että Mûmak oli pissannut sisälle.  Miten se voi tietää, että Henu tuli tänne hakemaan sitä ja ehti lorauttaa. Henu oli paikalla puolen päivän jälkeen, joten mitään järkevää syytä moiseen käytökseen ei ole. Ellei sitten kyse ole jostain sairaudesta. Henulle Mûmak tietenkin esitti pientä ja säälittävää.

Ei se minua koskaan tuolla tavalla anovasti katsele. Oli kyllä myös esitellyt hampaitaan. Mutta lienee senkin tehnyt vain, koska Henu on melkein eläinlääkäri. Tarkistuksen vuoksi siis. Että Henu voi sanoa 'oikein hyvät hampaat'.

Sulassa sovussa ne ainakin minua odottivat, kun menin hakemaan Mûmakin työhuoneeseeni.

Mûmak sai vähän aikaa odotella, että minun työpäiväni kului loppuun. Sitten lähdettiin yhdessä kotiin. Ajattelin, että mennään bussilla, kun on niin järjettömän kylmä. Mûmak oli kuitenkin niin onnellinen, kun pääsi ulos, että päädyin kävelyyn. Alkumatkan Mûmak vain loikki tien vieressä umpihangessa kuin gaselli. Valtavia loikkia ylös. Välillä piehtaroi lumessa ja tunki päänsä lumen alle. Rauhoittui vasta, kun oltiin jo melko pitkällä.

Tuolla taustalla taivaanrannassa puiden yläpuolella näkyy kotitalo. Sinne mentiin tästä pellon poikki ja metsän halki. Otin muutamia kuvia matkalla, jotta huomaatte, miten hienoissa maisemissa minä saan työmatkani kävellä. Aurinko oli laskemassa, joten värimaailma oli tosi kaunis. Pellon takana taivas hehkui ja piiput työnsivät savua ilmaan.

 

Tässä kuvassa Mûmak repii jäätyneitä lantakokkareita maasta. Söi niitä melkoisen määrän peltomatkan aikana. Täällä on yliopiston koetilan navetta ja peltoja. Navetassa syntyy lantaa, joka ajetaan traktoreilla peltojen toisessa päässä olevaan kasaan maatumaan. Sitten lanta tietenkin levitetään peltojen ravinteeksi. Traktorikuormasta aina tippuu kokkareita tielle. Mûmakista ne olivat uskomatonta herkkua. Yritin estellä, mutta kun olin tyhmyyttäni laskenut sen irti, se juoksi turvaan keskelle peltoa siksi aikaa, että sai suunsa tyhjäksi. Siis eipä tämäkään aina tule minun luo, vaikka miten käskisin. Ei se minua hukkaa, mutta pysyttelee sen verran kaukana, että saa kolttosensa tehdyksi. Täysin satavarmaa koiraahan ei ole olemassakaan. Tai sanotaan niin, että minä en haluaisi täysin satavarmaa koiraa. Luonnetta pitää olla, oli miten kiltti koira vain. Ei koulutus saa nujertaa omaa tahtoa. Siis minun mielestä. Eriäviä mielipiteitä saa ihan rauhassa omata.

Metsän puolella koko maailma näytti siniseltä.

ja puut olivat edelleen lumen peitossa syvemmällä metsässä.