Huonosti nukutun yön jälkeen päivä meni yllättävän hyvin. Tosin aika pitkään käytin selvittääkseni, miten teen valmiita tallennuspohjia koneelle. Olisin varmaan tallentanut kaiken alusta lähtien samassa ajassa, mutta kun kerran olen sen ennenkin osannut, oli pakko tehdä nytkin. Ja onnistui se.

Pakkasta ja aurinkoa oli taas, mutta en valoisaan aikaan ollut yhtään ulkona. Pimeällä töihin ja pimeällä kotiin. Mutta ikkunasta katsellen oli kaunista.

Enni ja Antti tulivat sitten tekemään nukkekodin kattotyöt loppuun. Nyt enää vain sisäjuttuja eli joku väliseinä, portaita ja sen sellaista ennen kuin päästään miettimään tapetointia ja kalustusta. Mutta ne jäävät joulun aikaan.

Mûmak söi sahanpurua ja pikkutikkuja koko ajan kielloista välittämättä. Rasittava kuin mikä. Onneksi Enni vähän piti sitä kurissa. Minuahan tuo koira ei yhtään kuuntele.

Enni parhaimmillaan kahdella hihnalla talutteli

tai ainakin yritti. Mûmak ei välttämättä liikkunut.

Niinpä Enni vaihtoikin koiran taluttelun mummon komentamiseksi.

Mummo vain pantaan kiinni, niin koira saa olla rauhassa.

Sitten ne kaverukset yhdessä minua komentelivat.

Kun Enni lähti, Mûmak jyrsi vähän aikaa kettutyttöä ja kellahti nukkumaan.