Aamu sujui sutjakkaasti, joten olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Mümak esiintyi sen verran edukseen, että peräti kaksi ihmistä halusi tietää, mikä tuollainen ihana rotu on ja voisiko sitä harkita omaksi. Kovin pitkäksi aikaa ei jääty juoruilemaan, kun en ollut varma busseista. Metro- ja bussimatkat meni kuin tottuneilta matkustajilta konsanaan, joskin vähän Mûmakia harmitti, kun metron lattialla olisi ollut kaikenlaista mielenkiintoista maisteltavaa, enkä minä laskenut tutkimusmatkalle. Ensimmäinen turistikuva otettiin Vuosaaren Aurinkolahdella.

Suureksi harmikseni lunnikoirakävelyn tapaamispaikalla ei ollutkaan valtavaa koiralaumaa. Vain retken järjestäjä Hiski tuli paikalle vaikka päivä oli erinomaisen kaunis ja sopiva kävelyretkeen. Hiski myöskin teki heti kättelyssä selväksi, ettei pentujen tartte roikkua kiinni koko ajan, joten mistään leikkimisestä ei ollut puhettakaan. Mutta yhteiskuvia saatiin sitten makkaranpaistopaikalla, kun molemmat olivat kiinni.

Mümakilla oli käsittämätön taito paketoida itsenä remmiin. Ja Hiskin vesi oli tietenkin parempaa kuin oma.

Kun arvoasemat olivat molemmilla tiedossa, voivat koirat ajoittain olla hyvinkin lähellä toisiaan. Tästä näkyy hyvin, miten paljon vaaleampi ja lyhyempi Mûmakin turkki on kuin tuollaisella aikuisella vanhemmalla lunnikoiralla.

Mûmak keräili tapansa mukaan kaikkea ympristöstä. Kerran jopa purra rouskutti kaljapullon sirpaletta hyvällä ruokahalulla. Joskus onnistui teeskentelemään aarteenlöytäjää niin hyvin, että Hiskikin tuli uteliaaksi.

Makkaranpaisto kiinnosti molempia

ja Hiski protestoi välillä kovaan ääneen sitä, ettei hänkin päässyt mukaan.

Kun palattiin kotiin, oli Mûmak kaikista tapahtumista niin väsynyt, että toinen korva lerpahti ala.

Vähän se kuitenkin piristyi, kun minä rupesin pakastinta sulattamaan. (Minähän osaan ajoittaa nämä kotihommat, kuten pakastimen sulatuksen kesän lämpimimpänä päivänä.) Ilmeisesti ajankohta oli Mûmakistakin vähän omituinen, kun se tarkkaili innolla tilannetta.

Mümakin onneksi minä tämän sulatusoperaation jälkeen lähdin elokuviin ja jätin Mûmakin rauhassa lepäämään.