Mûmak heräsi viideltä ja sai sitten minutkin lenkille ennen puolta kuutta. Ja vettä satoi koko ajan. Tunnissa ehdittiin aika kivasti kastua molemmat.
Olen kovasti yrittänyt olla epäsäännöllinen kaikissa ulkoiluissa ja syömisissä ja nukkumisissa, ettei Mûmak oppisi vaatimaan jotain palveluja tietyllä kellonlyömällä. En yhtään tykkää ajatuksesta, että koiran ruoansulatus aikatauluttaisi minun elämää. Mutta tietenkin töissäkäynti väkisin noita aamuja tekee samantyylisiksi. Luulen kuitenkin, että tämänaamuinen aikaisuus johtui siitä, että joku juhli pikkujouluja vähän äänekkäämmin ja Mûmak heräsi sitä ihmettelemään. Toivottavasti taas jonain aamuna nukutaan pitempään.
Sateesta huolimatta näytti hiukan lupaavalta tuleva päivä. Pilvien takana näykyi kirkastuvaa.
Ja lopettihan se sateen. Olin Ennin seurana iltapäivällä ja silloin ei satanut yhtään, joten Antti ja Elina saivat rauhassa kaivaa ojaa. Me leikittiin Ennin kanssa sisällä.
Illalla käytiin Mûmakin kanssa pitkällä lenkillä, kun minun pitää niitä askeleita kerätä. Reilu puolitoista tuntia käveltiin reipasta vauhtia ja puolet siitä Mûmak juoksenteli irti eli teki vähintään kolminkertaisen matkan minuun verrattuna. Eikä mitään väsymisen merkkejä. Hyvä lenkkikaveri tuosta Mûmakista on kasvanut. Ruoka maistui kotiin tultua ja sen jälkeen oli hillitön riehumisjakso. Myöhemmin oli ehkä pientä raukeutta havaittavissa.
Kommentit