Minähän olen nyt lomalla. Tarkoitus oli lenkkeillä ja muutenkin treenata paljon. Tänään heräsin seitsemältä ja tietenkin ensin lähdettiin aamulenkille Mûmakin kanssa. Vein sen pellolle taas vapaana viilettämään. Ja siellähän se intoa täynnä juoksi. Ja eikös vain juosta pamauttanut täysiä vasempaan nilkkaani, joka muutenkin on välillä vähän kenkku. No, nyt sitten nilkutan hyvin, hyvin varovasti vain pakolliset pissalenkit ja muuten mätänen sisällä. Nilkkaan koskee, jos vähänkin enemmän sitä rasitan, mutta mukavasti levossa se on ihan ok. Paketoin sen tietenkin heti, kun olin kotiin päässyt. Arvatkaa, ottaako päähän. Jos olisin töissä, voisin olla sairaslomalla sen sijaan, että kulutan vaivalla ansaittuja lomapäiviä tähän. Toisaalta, jos olisin töissä, en olisi ollut hortoilemassa pelloilla seitsemän jälkeen aamulla vaan olisin istunut kiltisti päätteen ääressä tekemässä jotain muka tärkeää. Kysyin Mûmakilta, mitä mieltä se on. Vastaus oli tällainen.

Kiitokseksi tästä syvästä osanotosta korjasin Mûmakin tyttöystävän ja nyt se sitten kurittaa sitä. Taitaa olla vihainen, kun tyttöystävä oli niin pitkään poissa.

Iltapäivällä vein Mûmakin koirapuistoon toivoen, että joku juoksuttaisi siitä energiaa vähemmäksi. Ensin oltiin yksin, mutta sitten tuli yksi aikuisempi koira käväisemään. Ei kuitenkaan viihtynyt kauan. Me jäätiin onneksi odottelemaan, koska kohta tuli Noomi, jota ei olekaan aikoihin nähty. Noomi oli venähtänyt aika isoksi. Mûmak mahtui seisomaan sen mahan alla. Pennut siinä sitten juoksuttivat toisiaan oikein kunnolla. Mukaan tuli vielä kolmas, viisikuinen vinttikoira, joka lisäsi vauhtia peliin. Mutta sitten kävi niin ikävästi, että Noomi juosta pamautti päin penkkiä ja loukkasi etujalkansa sen verran pahasti, että omistajat päättivät viedä sen tarkastettavaksi. Jalat ovat jotenkin heikkoja kohtia tänään. Toivottavasti mitään vakavaa ei tullut.