Otimme virallisen syntymäpäiväkuvan. Huolellisesti oli taustalle aseteltu lempipuitani pihlajia kauniin punaisine terttuineen. Mûmak oli komennettu istumaan ylvääseen asentoon paikalleen. Erinomaisen hieno kuva oli tulossa. Synttärisankarin mielestä kameran virittäminen kesti kuitenkin liian kauna, joten hän käänsi huomionsa toisaalle.

Virallisia kuvia otettiin vasta iltapäivällä. Aamu oli mielenkiintoisen tuntuinen, ihan tumma taivas, mutta aurinko nousi kuitenkin kirkkaan. Todella mukavan aavemainen fiilis pelasti aamuni.

Matto käytiin hakemassa. Ei haissut enää kuivana pissalle. Koiran kuonoon kyllä varmaan haisee. En vielä laittanut matolle. Odotan ensi viikolle, kun tulee vieraita. Pissattoman maton ajattelin heille tarjota, vaikka eivät he sitä osaa arvostaa kuitenkaan.

Koska olohuone jäi ilman mattoa päiväksi, oli Mûmak sisustanut uudestaan. Eteisen kuramaton, johon ei ole ikinä ennen koskenut, oli siirtänyt olohuoneeseen. Ilmeisesti Mûmakin mielestä olohuoneessa on oltava matto. Ei siellä ole kyllä nytkään. Töistä tultua kyllä imuroin ja moppasin kaikki lattiat. Juu, Mûmak osallistui täysillä. Käsittämättömän rasittavaa.  On nyt kuitenkin vähän siistimpää.

Kävin myös pyykillä töiden jälkeen. Pesin nojatuolien irtopäällykset. Kun ne oli poissa, Mûmak huomasi, että nojatuoleissahan on reikiä pehmusteissa ja niistä voi repiä kaikki sisällöt ulos. Reiät on edellisten koirien työtä. Meillä ei uusia huonekaluja osteta niin kauan kuin entiset pysyy kasassa. Pahvilaatikoita sitten kasasin nojatuoleihin esteeksi syömiselle. Ajattelin nojatuolitkin päällystää vasta, kun ne vieraat tulee. Nyt kyllä vähän rupean miettimään, että minkä ihmeen takia vieraiden ihmisten takia näen moista vaivaa. Voi olla, että muutan vielä mieltäni.

Mutta vaikka virallinen kuva ei onnistunut, muita kuvia saatiin. Esim. tätä perinteistä roskien piilottamista Mûmak harrasti. Ensin löydetään jokin tärkeä juttu, joka on säästämisen arvoinen. Tällä kertaa se on kaljapullon korkki. (... ja minkä minä olen arvostelemaan toisen tärkeitä juttuja... itsekin keräilen pullonkorkkeja...) Tärkeä asia poimitaan maasta.

Sitten kuljeskellaan ympäriinsä etsien aarteen arvoista paikkaa, johon sen voisi laittaa mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja jos onnellisesti käy, löydetään hieno hiekkakuoppa, johon saa loistavan kuopan.

Vielä tähän turkinväri kysymykseen on palattava laulun sanoin "leijonaa metsästän"

"tahdon saada suuren"

Eikös se hyvin maastoudukin tuohon ruohikkoon.

Ja nyt kun ihmettelette, että mitä minä täällä höpisen näin monisanaisesti tähän aikaan, nin pitää kertoa, että olin loistavalla hummatunnilla. Centered riding ope asetteleli minut satulaan ja sano "tässä asennossa pysyt nyt loppuikäsi". Enhän minä pysynyt kahta minuuttía, mutta nyt on tavoite mihin pyrkiä.

Menen vielä jotain puuhastelemaan.

Ai niin. Synttärisankari pääsi tänään omin avuin sänkyyn, kun tyttöystävä oli kauimmaisessa nurkassa, enkä minä tullutkaan auttamaan.