Eilen, kun valvoin ties mihin asti, tähän päivään nyt joka tapauksessa, aamulla nukutti. Heräsin puoli kymmeneltä ja Mûmak siinä vieressä ihan tyytyväisenä myös unia veteli. Lähdettiin toki heti lenkille, kun oli minullakin jo pissahätä, joten eiköhän Mûmakillakin. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki, mutta kevät yllätti. Toppatakki yli kymmenen asteen lämmössä oli aivan liikaa. Tehtiin siis vain lyhyehkö lenkki. Sen verran nyt kuitenkin oli aikaa, että Mûmak pääsi keppejä jemmailemaan.

Roosa tuli sitten meidän iloksemme iltapäivällä, jotta äitinsä pääsi hevostelemaan. Roosa oli hyvällä tuulella kuten tavallisesti, lauloi ja tanssi, leikki ja katsoi leffoja.

Roosa tykkää olla valokuvissa. Mûmak taitaa olla vähän erimieltä tilanteesta.

Löytyi parille kuitenkin yhteisiä mielenkiinnonkohteita sekä sisältä...

...että ulkoa.

Kun Roosa lähti, mentiin Mûmakin kanssa lenkille. Ensin ajattelin, että kierretään pellot, mutta jotenkin eksyttiin rantaan. Oli tosi hieno ilta kävellä, mutta kallioilla seisoskelu tuntui vieläkin mukavammalta. Lahdella oli joutsenien lisäksi paljon muitakin lintuja, ilma oli lämmin ja tyyni ja taivas täynnä kauniita sävyjä.

Mûmak löysi jotain keppejä kannellakseen.

eli sillä oli täydellinen päivä. Aloitti päivän jemmailemalla keppejä ja lopetti samaan. Ja vielä kaikki lenkit lähes pelkästään kalliokiipeilyä, joten pakkohan lunnikoiran on olla onnellinen.