Kun illalla menee ajoissa nukkumaan, jaksaa kiehnäämisen aloittaa jo ennen kuutta. Mutta mukavahan se on herätä siihen, kun koiranpentu kainalossa tassujaan venyttelee.

Aamulenkin ja -kahvin jälkeen päätin lähteä kasvimaata kitkemään. Ensin meinasin lähteä yksin, mutta otin kuitenkin Mûmakin mukaan. Laitoin Mûmakin niin pitkään hihnaan, että se pystyi juoksentelemaan rauhassa, mutta ei päässyt kuitenkaan naapurin penkkejä sotkemaan. Ja kyllähän se juoksenteli ja touhuili ja maisteli kaikkea, välillä minuakin. Mukavaa näytti olevan. Minä yritin tunkeutua johonkin mullannäköiseen sen valtavan rikkaruohoviidakon läpi, mikä on ehtinyt suotuisien säiden vallitessa kasvaa. Kaikenkaikkiaan kitkin ja kuokin lähes neljä tuntia, joten voinen tuntea itseni ahkeraksi. Mûmak ei ihan niin pitkään jaksanut, vaan nukkui suurimman osan aikaa. Koska maa tuntui kylmältä kiedoin Mûmakin takkiini. Ja hyvinhän siinä uni maistui.

1244396055_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja kun aurinko alkoi lämmittää, ei muuta kuin ulos takista ja lisää unta.

1244396264_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun minua alkoi väsyttää ja nälättää, yritin saada Mûmakia innostumaan kotiin lähdöstä. Mümak itse oli sitä mieltä, että hän voisi jatkaa unia.

1244396123_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päästiin me sieltä kuitenkin kotiin. Nauru

Iltapäivällä ja illalla tehtiin vielä useampi lenkki eli ulkoilua on nyt tullut harrastettua. Ja koko ajan Mûmak laidunsi. Nyt seuraan mielenkiinnolla kykeneekö se todella sulattamaan sen heinämäärän, mitä söi. Vaikka voihan se toisaalta olla niinkin, että se vain purra mussuttaa sitä heinää, eikä niele.

Tänään tavattiin myös paljon uusia ihmisä, joita Mûmak enimmäkseen vältteli. Takaapäin sitten yritti lähestyä. Koirien perään Mûmak olisi koko ajan lähdössä ja yhtä västäräkkiä hätyytteli hyvin ylpeänä rohkeudestaan. Koirien kanssa on vain pakko olla hyvin varovainen. Kaikki koirat eivät suinkaan ole mukavia. Yksi tuttu vanha koira haukkua räksytti Mûmakille. Se haukkuu kaikille. Haukkui Nortillekin vaikka olivat hyviä kamuja. Mûmak ei tykännyt sellaisesta rähjäämisestä ja kun ei päässyt karkuun, murisi hyvin vaikuttavasti. Mutta yleensä se haluaisi mennä jokaisen koiran häntää tutkimaan. Naamapuolet on sitten vähän epäilyttäviä ainakin aluksi.

Näillä lähikallioilla ja nurmikoilla Mûmak kyllä viihtyy ja viihdyttää itseään juoksemalla ympyrää ja  hyppimällä kiveltä toiselle. Pennun kanssa liikkuessa huomaa hyvin, miten hirveästi ihmiset rikkovat pulloja noille kallioille. Toisaalta ei Nortillakaan koskaan ollut tassuissa mitään haavoja, vaikka koko elämänsä täällä vietti. Yritän kyllä katsoa, missä mennään, mutta ei niitä siruja kokonaan pysty välttämään. Ja kun tuo Mûmak vielä ryntäilee elämäniloissaan kaikkialle, täytyy vain toivoa parasta.

Olen tainnut unohtaa kertoa, että Mûmak tykkää peilikuvastaan. Heiluttaa sille aina häntää eli on selvästi sitä mieltä, että hyvännäköinen tyyppi sieltä katsoo. Nortti ei ikinä peiliä noteerannut tai telkkarista välittänyt. Mûmak katsoo aina telkkariakin, jos sieltä näkyy tai kuuluu jotain mielenkiintoista.

Olin vähän huolestunut, että miten tässä käy, kun tulee uusi lunnikoira ja edellinen oli niin täydellinen, että verrataanko tätä entiseen koko ajan. Eipäs siinä niin käynytkään. Ei niitä voi verrata. Mûmak on niin totaalisen erilainen, kaikessa. Ja hyvä niin. Koko ajan se oppii näitä arkielämän kiemuroita lisää. Ja hirveän nuorihan se vielä on, vaikka tuntuu, että on ollut täällä ties miten pitkään.