Mitähän minä tästä päivästä kertoisin.

Meillä oli yövieras. Tuli joskus aamuyöllä ja minun melkein piti ilmoittaa siitä haukkumalla, mutta "pomo" kielsi ehdottomasti. Katsomaan kuitenkin menin, että kuka tänne ihan omilla avaimilla tulee.  Tuttuhan se oli. Roosan äiti pikkujouluista tuli meille nukkumaan, kun on muuttanut johonkin susirajan taakse asumaan. Se on kelpo ihminen, se Roosan äiti. Nukuinkin sitten koko yön tiiviisti kiinni sen kainalossa. Mukavaa.  "Pomon" kainalossa en yleensä nuku. Se on vähän turhan ahdistavaa, kun meillä on kuitenkin tämä laumasysteemi ja nokkimisjärjestys ja kaikki tämä hierarkiajuttu. You know! Joskus olen "pomonkin" kainalossa nukkunut, jos se on ollut kovin ahdistunut. Mutta ei se kyllä ole kovin usein ollut ja viime aikoina ei ollenkaan. Ja joskus, jos minua on jokin pelottanut hirveästi, olen saattanut "pomon" lähelle mennä nukkumaan. Mutta yleensä kyllä riittää ihan se, että "pomo" kuorsaa vieressä. Se pitää niin hirveää meteliä, ettei siinä taatusti mitkään kummitukset tai muut epäilyttävät oliot lähelle uskalla. Niin, ja silloin, kun Jawa oli meillä ekoja kertoja, nukuin "pomon" jalkojen vieressä ihan vain osoittaakseni Jawalle, miten tämä arvojärjestys meillä toimii. Jawa on kuitenkin tässä laumassa minun alapuolella, kun minä olen "pomosta" seuraava,

Yövieras jäi nukkumaan, kun me mentiin lenkille,

eikä minua sitten enää lenkin jälkeen päästetty makkariin. Vähänkös sellainen on hermostuttavaa. Mutta aikanaan yövieras heräsi minua rapsuttelemaan. Käytiin se sitten yhdessä  saattamassa metrolle. Sieltä tullessa pääsin tuohon meidän kentälle vähän ilakoimaan. Mutta narussa! Nykyisin "pomo" ei kovin usein päästä minua irti noilla julkisilla paikoilla, kun yksi koirantaluttaja valitti, että häiritsen hänen koiraansa. En minä mitään häirinnyt. Leikittiin ihan sulassa sovussa. Mutta tuo "pomo" on vähän herkkänahkainen. Ottaa helposti itseensä. Mutta olihan se kiva narussakin vähän ottaa kontaktia hangen pintaan.

Molempia poskia ensin hankasin. Pakkasta oli vähän ja kivan rapea se lumen pinta.

Sitten otin ihan kunnon piehtaroinnit, jotta kutinat poistui muualtakin.

Syöksy korvat lepattaen,

kevyt poskikosketus ensi alkuun,

heittäytyminen hangen pintaan vaaraa uhmaten häntä pystyssä,

siitä kevyt liuku eteenpäin

täydellinen laskeutuminen hangen pinnalle

ja pyörähdys piehtarointiin.

Kyllä oli sen jälkeen hyvä fiilis.

"Pomo" sitten meni johonkin. Leffassa kuulemma oli käynyt. Minä tietenkin kotona kiltisti odotin kuten aina. Kun sitten "pomo" palasi, mentiin iltalenkille. Ja siellä olikin yllätys odottamassa. Lisää lunta satoi.  Minulle sopi erinomaisesti.

Aika paljon jo onkin lunta kuten huomaatte siitä, miten syvälle tassuni uppoavat. Ilma on myöskin lauhtunut eli lumi on upottavan märkää. Päivällä vielä tällainen kevyt koira pysyi hangen pinnalla, kun vain muisti harottaa kaikki kuusi varvastaan. Nyt illalla ei harotukset auttanut vaan tassut upposivat hankeen.

 

Piti upotuksesta huolimatta tarkistaa olivatko nuo polkujen alla olevat ojanjatkeet vielä auki. Hyvin sinne olisi voinut ryömiä nytkin, mutta "pomo" taas pyrki pomottelemaan ja jäi vain kurkkailuksi.

Tuollainen vastasatanut nuoskalumihan ei ole ollenkaan niin mukavaa kuin karhea pakkaspinta. Mutta piti minun kuitenkin ottaa poskikosketus tähänkin. Eikä sekään mikään paha ollut.

Nyt sitten on rentoutumisen aika. "Pomo" omalla tavallaan yrittää samaa eli neuloo ja katselee jotain typeriä ohjelmia. Kukin tyylillään. Minusta tämä minun on parempi.