Tänään tuli kaksi mummovuotta täyteen ja alan pikkuhiljaa tottua tähän rooliini ja etenkin Enniin. Parissa vuodessa sitä hitaampikin lämpenee.  En minä mistään Hämeestä ole vaan Karjalasta, tosin Pohjois-Karjalasta, aika Kainuun rajoilta, että ehkä se selittää. Onnea Ennille tänään! Ymmärrettävästi itketti, kun omituisen mummonsa eka kertaa kohtasi. Nykyisin meillä jo menee sujuvammin. Olisko Ennikin vähän hitaasti syttyvä.

Tänään oli aika kylmän kalseaa. Navakka tuuli vei kaiken lämmön jäsenistä vaikka kuinka olisi yrittänyt pukea paljon päälle. Mutta kaunistahan se oli, kun eilisen myräkän lumet olivat kasaantuneet kaikkialle.

Mûmak oikein nautti viimasta, kun ei mitään pahempia ääniä ollut läsnä.

Tuossa taitaa olla jotain edellistenkin lumisateiden tuotosta kerättynä kävelytien viereen.

Mutta värit olivat hienot ja puut kauniita. Maisema ylipäätänsä miellytti silmää.

Etenkin nuo puunrunkoihin jäätyneet lumet ovat hienoja. Niitä ei kovin usein pääse näkemään. Ja illan hummailukin oli mukavaa vaikka itseasiassa meni vähän sinne päin.