Kaunis oli taas auringonnousu, mutta minulla ei ollut kuvausintoa. Lähdin nimittäin ennen aamukahvia Mûmakin kanssa aamulenkille ja heti, kun laitoin oven kiinni, muistin, että avaimet jäi sisäpuolelle. Eikä tietenkään ollut edes kännykkää mukana, jotta olisin voinut soittaa huoltoon. Kävelin siis Antille ja toivoin, että ovat kotona. Olivat. Nukkumassa. Sain kuitenkin avaimen ja vielä kyydin kotiin ja pääsin aamukahville.

Päiväni oli vähän - tai ehkä enemmänkin - saamaton. Väsy se vain painaa. Päivälenkillä kuitenkin käytiin kauniissa auringonpaisteessa.

Kylmää oli tietenkin auringosta huolimatta, mutta onneksi tuo Mûmak ei palele. Ei yhtään aamullisella tallustelullakaan nostellut jalkojaan tai muuten näyttänyt viluiselta. Tosin ei me paljon seisoskeltu.

Vaikkei kuvausintoa hirveästi tänään ollut, joku parvekekuva oli pakko ottaa, kun aurinko oli taas niin hieno.

Kauniisti valaisi Mûmakia

ja kirkkaana loisti taivaalla. Auringonlasku olisi taas ollut hieno, mutta akku vaati lisää virtaa kesken kaiken. Jotain kuvannäköistä ehdin kuitenkin ottaa juuri ennen kuin aurinko laski taivaanrannan taa.

Loistavan punainen väri siinä auringossa oli.

Ja illalla Enni perheineen kävi vierailulla.