Tänään olikin varattu rokotusaika aamupäivällä, joten tulin normaalia aiemmin herättelemään Mûmakia aamupäivänokosilta. Niinpä toinen korva lerpattikin matkalla.

Mutta, kun päästiin lääkäriin asti, oli jo molemmat korvat pystyssä.

Rokotus kävi kivuttomasti, kuten pitääkin.

Ja pysyvät hampaatkin ovat hyvää vauhtia kasvamassa. Ei ihme, että Mümak pureskelee koko ajan.

Lääkäri on tosi kiva, rauhallinen ja varaa aikaa kylliksi.

Mûmak oli lihonut kuukaudessa puolitoista kiloa eli painaa nyt 5,5 kiloa. Laihaltahan se näyttää, mutta on tiukkaan pakkaantunutta lihaa koko koira. Ei mitään hötöläskiä.  

Töiden jälkeen kävin katsomassa, kun Antti kaivoi muutamia vadelmantaimia minun kasvimaaltani omalle pihalleen. Siinä huomasin, että jotain kitkemistä kaivattaisiin, kun rikkaruohot olivat vallanneet koko palstan. Eikä mitkään pikkuruohot vaan puolentoista metrin korkuinen rikkaruohoviidakko siellä kasvimaalla tai ehkä paremminkin "kasvimaalla" vallitsee.

Joten kotiuduttuani, otin Mûmakin ja mentiin pariksi tunniksi palstalle. Mûmak siellä tutustui monenlaisiin juttuihin ja oppi paljon uutta. Oppi mm. syömään vadelmia suoraan pensaasta.

Pientä harjoittelua taitaa kuitenkin kaivata, koska söi myös raakileet samalla tyylillä.

Kun minä vain tylsästi revin niitä rikkaruohoja ja kielsin Mûmakkia menemästä naapurin puolelle ja kun monta kuoppaakin oli jo kaivettu mm. mansikkamaahan, päätti Mûmak luoda katsauksen vähän laajemmalle. Sitä varten se kapusi kompostikasan päälle, joka tietenkin muuttui koko ajan korkeammaksi ja korkeammaksi, kun sinne lisää rikkaruohoja kannoin.

Siinä Mûmakin jaloissa näkyy vähän mittakaavaa noille kitketyille rikakruohoille.

Aikanaan minäkin sain kyllikseni ja tultiin kotiin. Ilmeisesti oli ollut rankka päivä, koska illalla jo molemmat korvat lurpottivat,

Menemme siis nukkumaan, jos vaikka huomenna taas korvat jaksaisivat pysyä pysyssä.