Ja piti ihan ruveta tekemäänkin niitä töitä. Eli kaikki, mitä olin siirtänyt vuoden alkuun, olikin nyt yllättäin edessä.  Mutta toisaalta, sainpahan paljon aikaan yhtenä päivänä. Nyt sitten riittääkin muutamaksi kuukaudeksi mukavasti tekemistä. Ei tule aika pitkäksi. Onneksi niitä tekemisiä on monenlaisia myös. Vaihtelu virkistää varmaan töissäkin.

Tänään oli kaunis päivä vaikka aamupäivällä vähän heittelikin lunta. Kävin ruokatuntikävelyllä, mutta sen verran puhalsi viima, etten voinut ottaa kuvia. Jotenkin on verenkierto huonontunut sormissa. Rupeavat herkästi palelemaan. Ei viime vuonna ollut vaikeuksia kuvata missä pakkasessa vain. Nyt tyydyin ihan vain ikkunan läpi kuvailemaan.

eli näkymä työhuoneeni ikkunasta päiväsaikaan

ja iltapäivällä käytävästä auringon laskun suuntaan. Tuo meidän näköalaa peittävä talo kasvaa sitkeästi aina vain korkeammaksi.

Mûmak oli tänään kaikilla lenkeillä vähän silmät pyöreinä. Tarkasti kuunteli jokaisen äänen ja jaksoi ihmetellä kulkuväyliä. Ne on nimittäin nyt aurattu leveiksi ja liukkaiksi kaikki. Niitä myös reunustaa niin korkeat kinokset, ettei edes Mûmak vielä yrittänyt kavuta niille. Tuntui vähän, että kaupunkilaiselämä tuntui siitä oudolta maaseudun jälkeen. Aamulenkillä kyllä nähtiin yksi tuttu neitokainen Mûmakin suureksi iloksi. Oli tyttö muuttunut ja kasvanut kovin isonoloiseksi. Ja etenkin kasvattanut kunnon turkin. Siinä on osa porokoiraa ja turkki oli kyllä sieltä perittyä laatua. Hyvähän se on näillä säillä.

Kotona Mûmak kyllä jaksoi riehua ja meuhkata. Syömisen ajaksi vähän rauhoittui

mutta muuten oli meno päällä koko illan kunnes kaatui väsähtäneenä maahan.

Maasta sitten vain katseli, että "älä häiritse".