Enpä kauaa ehtinyt töissä pilaantua, kun piti lähteä muutosvalmennuskoulutukseen.  Mikähän vimma minutkin saa näihin kaikkiin vapaaehtoisesti menemään. Tämän päivän anti oli, että huomasin olevani luonteeltani hyökkäävä, dominoiva ja kaikkea muuta negatiivista, minkä lähipiiri varmaan tietääkin. Mukavia ihmisiähän siellä oli ja paljon asiaa siellä puhuttiin. Minä vain en tunne mitenkään kuuluvani joukkoon näissä valmennuksissa. Onneksi tämä on nyt ohi.

Koulutuksen jälkeen käytin Mûmakia lenkillä kauniissa auringonpaisteessa. Mûmak pyyhälsi onnessaan pitkin ja poikin, kun sai olla irti. Ja tietenkin harrasti tuota roskidyykkausta, joka saa sen aina innostumaan.

Illalla olin taas mummoa leikkimässä. Nyt menikin hyvin. Enni oli hyvällä tuulella koko ajan, kunhan vain muistin järjestää virikkeitä tarpeeksi tiheään. Enni ryömii lähinnä takaperin. mutta ilmeestä päätellen voisi milloin vain nousta jaloilleen ja lähteä juoksemaan.

Peilit olivat edelleen kova sana, mutta parastahan on tietenkin se, että peilin takaa löytyy kaappi, jota voi yrittää penkoa.

Sen verran innostunut Enni oli, että kuola valui koko ajan. Mutta sehän on vain pieni pikantti lisä.