Aamulla "pomolla" oli jotain käynnistysvaikeuksia. Sen pirinäherätyksen sammutti, mutta sitten jäi vain paikalleen makaamaan. Aikani sitä katselin, mutta kun mitään ei tuntunut tapahtuvan käännyin selin ja jatkoin unia. Jossain vaiheessa "pomo" kuitenkin kömpi ylös vaivalloisesti. Oli kuulemma päättänyt olla kunnon ihminen ja mennä töihin. Eihän sillä mitään syytä ollut olla menemättäkään. Laiskuus ei taida kelvata poissaolon syyksi. Kun "pomo" oli aikansa kolistellut keittiössä, menin muistuttamaan, että minun pitää käydä aamupissalla, koska minä olen sisäsiisti lunnikoira. Arvasinhan minä, ettei tällaisena aamuna pitkää lenkkiä ole luvassa. Lähikalliolle odotetusti suunnistettiin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, koska siellä saan juosta vapaana lukuunottamatta pakollisia poseerauksia.
Aurinko sieltä nousi kauniisti. Se sai "pomon" innostumaan maisemakuvauksestakin ja minä sain rauhassa viiletellä pitkin pusikoita. Ilmeisesti kameran hipelöinti oli hauskaa, koska tehtiin vähän pitempääkin lenkkiä. Kaikenlaisia kuvia siinä matkan varrella otettiin.
Tässä en ihan täydellisesti ehdi poseeraamaan, sillä piti tarkistaa, kuka naapuritalon pihalla kävelee. Se oli vain ihminen ilman koiraa, joten siirryin syömään vähän ruohoa.
Tästä "pomokin" ymmärsi, että minä tarvitsen aamupalaa. Mentiin siis sisälle. Minä söin ja menin nukkumaan. "Pomo" lähti töihin. Kauan en kuitenkaan ehtinyt nukkua, kun "pomo" jo pyyhälsi takaisin. Vähän yli puolen päivän oli kello, joten ajattelin, että iltatöitä taas ja päivälenkki tässä pikaisesti. Eli lyhyt lenkkit odotettavissa.
Kaunis oli auringonpaiste, mutta tuuli aika navakka. Paljon on jo lehtiä maassa, kun on puhuri niitä viime päivinä kiskonut. Mutta ei haittaa. Minä tykkään peuhata niissä. Ja "pomokin" innostuu joskus kahlailemaan lehdissä, vanha ihminen.
Minä poseerasin kiltisti, kuten kunnon koiran kuuluu. "Pomo" jopa valitti, että vaikuttavat niin lavastetuilta nämä kuvat, kun aina olen asennossa. Itse sanoo, että 'paikka'. Paikka on paikka. Ei siinä ole mitään keskustelemista.
Suuri oli yllätykseni, kun sisälle mentiin. "Pomo" ei pyyhältänytkään tiehensä vaan otti imurin ja rupesi siivoamaan. Siivoaminen on rankkaa puuhaa, joten tietenkin minä heti rupesin auttamaan.
Mutta ei minulle kiitosta herunut vaikka kaikin voimin yritin siirrellä imurin suutinta likaisimpiin paikkoihin. "Pomo" vain huitoi ja työnteli minua pois ja toisteli sitä omituista mantraansa "ei, ei, ei". Se on varmaan jokin salainen voimanlähde tai vastaava se "ei", jota täällä aina huudetaan.
Lopetettuaan imuroinnin "pomo" laittoi käteensä kumihanskat, otti sienen ja alkoi pestä ovia ja seiniä. Minä olen kuulemma kuraa niille levittänyt. No, kyllä minä siivoan sen, mitä olen sotkenut.
Anna se sieni tänne, jotta pääsen pesemään.
En saanut pestä seiniä, enkä saanut juoda vettä pesuvadista, jossa sientä kasteltiin. Siinä vedessä oli jotain jännää vihreää ainetta. Olisin halunnut ehdottomasti maistaa sitä, mutta ei se käynyt. En saanut edes nuolla lattialle valuneita vesiä. "Pomo" halusi pitää kaiken itsellään. Menin parvekkeelle, kun minulle kerran huudettiin koko ajan. Kun olin parvekkeella, laittoi "pomo" oven kiinni. Sanoi pesevänsä lattiat kaikessa rauhassa. No, siinähän pesi. Ilman, että pääsin auttamaan. Mattoja kuitenkin sitten taas levitettiin yhdessä. Minä toisesta kulmasta, "pomo" toisesta. Melkoista taistelua.
Kun matot oli saatu paikalleen huomasin jotain mielenkiintoista. Telkkarin päällä oli joku uusi jännä juttu.
Juu, en saanut ottaa sitä. Oli kuulemma inkivääriä, joka on terveellistä ja jota laitetaan teen joukkoon. Kysyin ihan viattomasti, että miksi "pomo" sitten joi olutta eikä inkivääriteetä. "Pomo" vain mulkaisi minua ja minua nauratti.
Kommentit