Aamulla ihan hyvillä mielin kävelin töihin. Olin ajoissa ja mielessä oli paljon, mitä teen päivän mittaan. Enpä sitten oikein muuta saanut aikaseksi kuin nilkkani nyrjäyttää. Linkutin töihin ja odottelin ajanvarauksen alkua päästäkseni terkkarille. Pääsinkin heti. Nilkkaa käärittiin ja hoidettiin kylmällä. Komensi minut kotiin lepuuttamaan ja kylmettämään lisää. Siinä se päivä sitten menikin, koipea kannatellessa. Minua otti päähän ja Mûmakista oli pitkästyttävää.

Kun yksin on, on pakko kuitenkin kontata koira hoitamaan. Mutta hidasta se oli. Aika järjettömän paljon käveleminen sattuu jalkaan. Paikallaan makaaminen ottaa vain päähän. Onneksi Enni sitten tuli Mûmakia viihdyttämään.

Pupua olisi pitänyt heittää. Ja kyllä Enni välillä heittikin.

Välillä taas jotain ihan omia juttujaan puuhastelivat.

Mutta pääasia, että molemmilla oli hauskaa.

Illalla Ennin lähdettyä vielä vilkaistiin taivasta.

Siellähän se oli. Paikallaan.