Uni voitti minut ja "pomo" nukkui nojatuolissa telkkarin edessä, joten kirjoittaminen jäi. Mutta tässä pienet pikauutiset.
Eilenhän oli myrskytuuli todella. Ulkona oli mukavaa, kun korvat lepattivat ja häntä venyi suoraksi vastatuuleen kävellessä. Vastatuuli oli suunnilleen koko ajan, koska tuuli kääntyili ja pyörteili. Piiskaavaa lunta satoi taivaalta ja tuuli veteli maasta lisää pyöritettävää. "Pomo" käveli pää korvien väliin vedettynä ja halusi vain sisälle. Kiitti se minua siitä, että pyyhälsin edellä ja näytin, missä sinne lumen alle on piiloutunut liukasta jäätä. Se jää oli kivaa, kun jalat lähti ihan omille teilleen, kun sellaiseen kohtaan hyppäsi. Minähän en tietenkään kaatunut vaan luisuin hallitusti eteenpäin. "Pomo" köpötteli kuin mummo konsanaan, kun huomasi minun liukuni. Ulkona oli siis riemukasta. Mutta siitä en tykännyt, että minut jätettiin yksin kuuntelemaan sitä tuulen melskaamista nurkissa. Kaikkeni tein, että "pomo" olisi ottanut minut mukaan töihin. Mutta vaikka näytin kuinka anelevalta, ei auttanut. Siellä on kuulemma jotain koiravihamielisiä ihmisiä, joiden takia koirat on kokonana kielletty. Mutta selvisin minä päivästä ja "pomo" palasi suht ajoissa. Mentiin lenkille sinne myrskyyn sitten iltapäivällä ja pääsin irti juoksemaan. "Pomo" riisui valjaatkin, jotta voi ottaa kuvia. Salamaa nimittäin kaivattiin. Sen verran pimeää kuitenkin on vaikka lumi valaiseekin.
Lunta siis on ihan kivasti tullut meillekin. Me tykätään! Me ollaan talvioliota, siis talvikoira ja talvi"pomo". "Pomokin" kahlasi välillä melkein polviin ulottuvassa lumessa, kun tuuli oli sopivasti kasannut kinoksia poluille. Minä hyppelin kevyesti, sillä lumi oli sellaista ilmavaa pakkaslunta. Ja taivas oli tietenkin pilvessä, koska lunta edelleen satoi, joten hämäräksi painui.
Nenään kertyi taas lunta enemmänkin, kun pakkohan sitä oli pikkuisen kaivautua
ja piehtaroida.
Vielä ei ollut leipiä levitetty hangen alle. Siinä on sellainen ongelma, että minä tykkään niistä hirveästi. "Pomo" taas saa niistä aivan hirveitä kohtauksia ja nämä vapaushetket uhkaavat loppua. Mutta jos ette kerro "pomolle" voin sanoa, että minä odotan innolla homeisten leipien esiinmarssia.
En minä mitään ole leivästä puhunut. Heinää tässä vain pureskelen.
Siis hyviä lenkkejä oli, mutta se ulina nurkissa oli rasittavaa. "Pomo" sitten vielä illallakin lähti pois kotoa. Hevostelemaan ilmeisesti, koska puki ne tuoksuvat vaatteet päälleen. Sieltä kun palasi, tehtiin vain ihan pieni lenkki ilman kuvauksia, koska myrsky oli vieläkin pahempi kuin aiemmin. Sitten minä leikin vähän aikaa raipalla, mikä on tosi kiva lelu vähän aikaa. "Pomo" laittoi kynttilät parvekkeelle ja minä kävin vähän vilkaisemassa, miten kaveri ponnistelivat vastatuuleen iltalenkeillään.
Ja sit me nukuttiin.
Kommentit