Kaunista oli tänäänkin ulkona sekä aamulla

että päivällä.

Mutta kyllä oli kylmääkin. Luulin monta kertaa paleltuvani. Töissä oli taas suht kiireinen päivä, joka vähän venähti. Ja sitten tuli tietenkin kiire, kun illalla oli teatteri. Mûmak on nyt taas useamman kerran ollut ihan hiljaa, kun olen tullut. Toivon tietenkin sen tarkoittavan sitä, että on huomannut, etten tykkää, jos metelöi. Olen yrittänyt olla hyvin ynseä, jos on äännellyt ja ylettömän ystävällinen, jos on ollut hiljaa. Mutta tiedä häntä, onko se osannut yhdistää nuo asiat. Mutta kiitettävästi on kuitenkin käyttäytynyt. Pitäisi vain ehtiä pitempiä lenkkejä tekemään, tai jaksaa tehdä. Ei tänäänkään tuntunut yhtään pakkanen haittaavan, vaikka ne mahakarvat kovin hitaasti kasvavat. Karvattomuus saa Mûmakin näyttämään kovin hentovyötäröiseltä. Kyllä minä sille ruokaa annan vaikka se onkin aina noiden oksien kimpussa.

Nyt täytyy vielä hetki rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Mûmakhan tietenkin jo nukkuu, kun tuossa vähän leikittiin kettutytöllä lenkin jälkeen. Se on niin vähään tyytyväinen koira.