Valvoin aamuyöstä jonkin aikaa, joten sitten unta riittikin puoli yhdeksään. Mûmakillakaan ei ollut mikään kiire ulos. Nukkui tyytyväisenä jalkojeni keskellä. Mentiin sitten kuitenkin reilulle lenkille ihan koirapuistoon asti. Eihän siellä ketään ollut, mutta sai Mûmak vapaasti juosta. Siellä ei ole mitään ikäviä syötäviäkään, kun toiset koirat syö, jos jotain on löydettävissä.  

Paluumatkalla yksi uros ärähti Mûmakille eli Mûmak jo tuoksuukin isolle pojalle. Tosin ei se edelleenkään ymmärrä, miksei joku hänestä pitäisi. Heti olisi uudestaan halunnut mennä moikkaamaan.

Mûmak on kyllä hämmästyttävän rauhallinen, kiltti ja taipuisa koira. Minun on välillä oikein vaikea ymmärtää moista, kun väkisin vertaan edelliseen lunniin, josta kiltteys ja taipuisuus puuttuivat täysin. Helppoahan tällaisen koiran kanssa on olla. Treenataan seuraamista tällä hetkellä. Siinä on ongelmia, jos jotain koiria tulee vastaan tai jos muuten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Ongelmia on toki siinäkin, etten minä kauheasti viitsi treenata vaan annan koiran kiskoa ihan niin paljon kuin jaksaa.  Istumiset ja maahanmenemiset ruoka-aikoina ovat toimineet ihan pennusta. Samoin se, että istutaan kiltisti paikallaan, kun laitan pannan ja hihnan sisällä. Nyt se onnistuu ulkonakin. Ja samoin hyvin toimii myös se, että kun lasken Mûmakin vapaaksi ulkona, se odottaa kiltisti, kunnes sanon 'vapaa', eikä suinkaan ryntää tiehensä heti, kun kuulee lukon napsauksen. Tokihan se edellinenkin kaikki nämä osasi ja paljon muutakin, mutta opetusprosessi oli aika erilainen. Siinä väännettiin enemmän. Mûmak tottelee tosi helpolla. Jopa niin, että sitä tuntuu välillä vähän haittaavan kovempiääniset käskyt. Onhan se tietenkin tiukka paikka pennulle, kun ensin on vain lellitty ja hemmoteltu, paijattu ja silitelty ja sitten ruvetaan vaatimaan tottelemista. Minä vain näköjään toimin näin noiden koirien kanssa. Pentuna hemmottelen pilalle ja sitten jossain vaiheessa rupean vaatimaan, että minua totellaan. Nortin kanssa tosin jouduttiin ihan alusta asti vääntämään, kun Nortti pyrki pomottelemaan heti. Mûmak ei oikeastaan olleenkaan pomottele. Välillä tosin on kuriton, kuten pennun kuuluukin. Pistää leikiksi kaiken.

Ruispipareita paistettiin yhdessä. Muuten ihan hyviä, mutta mausteita olisi saanut olla enemmän. Kyllä ne kuitenkin homejuuston kanssa menee.

Kuva on taas lavastettu. Mûmakia suorastaan nolotti istua tuolilla, eikä uskaltanut koskea nenänsä edessä olevaan pipariin. Epäili, että tämä on joku juoni.

Kynttilöitä siis polteltiin ja kaikkea hyvää syötiin. Tai siis minä söin.  Mûmak söi perusruokaa.  Ja tokihan me sitten katsottiin linnanjuhlia helittämättömällä mielenkiinnolla.

Se on tuo juhlien seuraaminen ja pukujen arvostelu niin paljon mukavampaa, kun on joku kaveri, jonka kanssa sitä voi tehdä yhdessä.