Ratsatus osaa sitten olla rankkaa. Tänään tapahtui sellainenkin ihme, että seisoin, siis todella seisoin, superlyhyillä jalustimilla, hevonen ravasi ympyrällä ja minä pysyin selässä. Oli käsittämättömän hienoa.  Eeva on erinomainen opettaja. Sain tällä kurssilla mm. sellaisen ahaa-elämyksen, että miten niiden jalustinten pitäisi olla jalassa. Johan tuo on aikakin, kun toistakymmentä vuotta on harjoiteltu.

Minä heräsin aamulla jo kuudelta. Mûmak olisi nukkunut vielä. Ulkona satoi kaatamalla ja me kastuttiin. Sisälle, kun tultiin, Mûmak heti toteutti uutta taitoaan ja hyppäsi petaamattomaan sänkyyn kuivattelemaan. Se on kiva, kun lapset edistyy.

Kun kotiuduin hummailemasta, tehtiin pitkä kävelylenkki, sillä ilmahan muuttui jo ennen ratsastustuntia aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Tutkailtiin vähän Herttoniemen liikuntapuiston latuverkostoa, joka näin lumettomana aikana tarjoaa erinomaisia lenkkipolkuja. Lumen tultua onkin sitten hankalampaa, kun latuja on kaikkialla ja niille ei tietenkään ole koiran kanssa asiaa. Mutta suotakoon hiihtäjille ne muutamat viikot, kun täällä on lunta. 

Tänään käytiin mm. kävelytien ylimenevällä sillalla, josta Mûmak kovasti piti. Sieltä oli kiva seurata alitse käveleviä, juoksevia ja pyöräileviä ihmisiä.

Nähtiin myös Sohvi ja Alma, jotka panivatkin Mûmakin kunnolla kuriin ja järjestykseen.

Eilen Mûmak haukkui muutaman kerran, kun Henna ja Jawa tulivat sisään. Tänään taas yritti ilmoitella, että oven takana on joku, kun äänekkäitä ihmisiä tuli hissistä. Otin suihkupullon käyttöön heti. Täytyy yrittää kaikenlainen ilmoittelu ja haukkuminen kitkeä heti alkuunsa.

Laitoin tuohon sivulinkkeihin näkyviin myös tuon budjettipuolen. Olen siihen merkannut kaiken, mitä olen Mûmakia varten ostanut. Jogurtit on vähän sinne päin, kun me molemmat niitä syödään. Samoin tuo rypsiöljy. Mutta ainakaan en liikaa ole Mûmakin piikkiin laittanut.