Aamupäivällä kävin jumpassa ja Mûmak treenasi yksinoloa. Hyvin näytti menneen. Ja kyllä oli kiva palata kotiin, kun innosta hyppivä koiravauva oli vastassa.
Iltapäivällä lähdettiin maisemia katselemaan. Toki vesipullo ja -kuppi oli mukana vaikkei mihinkään kauas matkattu. Sen verran kuuma päivä oli, että pennulle vesi maistui hyvinkin tiheään. Tarkoitus oli matkata hyppyrimäelle maisemia ihailemaan. Perusihminen tekee sen reissun kevyesti puolessa tunnissa. Meillä meni siihen lähemmäs kaksi tuntia. Mûmak pysähtyy ihmettelemään kaikkea ja kaikki pysähtyivät ihmettelemaan Mûmakia. Siinä on turha kuvitella menevänsä vauhdilla. Mutta eipä meillä mihinkään kiire ollutkaan.
Minäkin pysähdyin ällistyneenä, kun huomasin, että pururadan varteen oli entisten puisten laitteiden lisäksi ilmaantunut ihan oikeita kuntosalilaitteita. Täytynee ottaa taas lenkit ohjelmaan ja samalla jotain lihaskuntoliikkeitäkin. Ainakin sitä voisi harkita.
Hyppyrimäellä on hienot maisemat, kun kesä on parhaimmillaan. Kyllä sinne kannatti vaeltaa.
Rinnettä mentiin alaspäinkin,
mutta ylös ei enää matkattu vaan palattiin metsän kautta kotiin, koska metsän siimeksessä on hyvä levähtää.
Vaikka kaikki tämä päivämatkailu väsytti, käytiin vielä illalla vauvaa moikkaamassa.
Minä söin pitsaa, mutta Mûmak sai tyytyä veteen. Tosin hyvin on ruoka mennyt, koska huomenna jo kotikennelistä saatu eväspaketti on tyhjä. Onneksi uutta ruokaa on ostettu.
Mûmak oli niin väsynyt, että sananmukaisesti nukahti kesken leikin.
Sandaalia oli kurittamassa, kun uni voitti. Sandaali jäi suuhun kesken puremisen. Ja nyt, kun on taas kotiuduttu, nukkuu tyytyväisenä yöuniaan.
Kommentit