Olisi tarkoitus viikonloppuna katsoa vanhoja matkakuvia, joten ilta meni rattoisasti dioja selatessa. Mûmak suhtautui hyvin suurella epäilyllä siihen, että seinällä maisemat vaihtuivat tuhkatiheään. Mutta kun muutama sata kuvaa oli selattu, ei enää niin paljon jaksanut ihmetellä.

Töissä tapasin tulevan pomoni, jonka kanssa sovittiin kehityskeskustelupäivämäärä. Kovasti tuntui siltä, että minulle on tulossa taas lisää töitä. Pitänee kysyä, että onko aikomus vähentää jotain entisiä vai olenko minä jokin pohjaton kaivo, johon voidaan koko ajan työntää uusia hommia. Kovin tiukkaan sanoi, ettei muille voida lisää laittaa, vaikka siellä on sellaisiakin, joilta työt ovat aika tavalla vähentyneet. Mutta sehän ei ole minun ongelmani tai asiani. Mutta omat työni ovat. Kysyin Mûmakin mielipidettä asiasta. Se haki vinkulelunsa ja kitisyttää nyt sitä täysin voimin. Mitenkähän sen nyt tulkitsisi.