Olipa mukava herätys tänä aamuna.  Jawa alkoi vähän uikuttaa, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota vaikka tuli ihan sängyn viereen lopulta. No, Jawa oli päättänyt, että kyllä sitä on seitsemän jälkeen jo noustava ylös, joten se hyppäsi sänkyyn ja heittäytyi pitkin pituuttaan viereeni. Jawalla on sylikoiran sielu isossa kropassa. Venyteltyään vieressäni vähän aikaa, se siirsi päänsä rinnalleni sellaisella voimalla, että keuhkot tyhjenivät. Tosi kova pää.  Kun sitten vähän rapsutin sitä innostui pikkuisen piehtaroimaan ja minulla oli suu täynnä karvoja. Päätin sitten, että ehkä se on aika nousta.

Ihan asiallista olikin nousta, sillä minulla oli tämän päivän projektina sohvanpäällystäminen Elinalle ja Antille joululahjaksi. Päivän minä siellä vietin ja huomenna menen jatkamaan. Muutaman mokankin onnistuin tekemään, mutta toivottavasti huomenna kaikki selviää. Ja ellei selviä, jatkan maanantaina vielä. Pääasia, että on valmista, kun saapuvat. Oli muuten sielläkin lumitöitä odottamassa.

Minä olen aika väsy, mutta koirat jaksavat. Annoin siankorvat molemmille, joten taas on yksi uusi rasvainen korva tyynyn alla.

Mitä minä tälle teen?

Hei! Mitä minä tälle teen? Mitä, mitä MITÄ???

Laitan piiloon tänne omaan petiini. Tämä on minun nukkumapaikka! Ei se ole minun vika, että noita tyynyjä on täällä.

Peitän sen luun näillä tyynyillä ja peitteillä. Eikös peite olekin luotu peittämään?

No niin. Siellä se on. Piilossa.

 Ennestään siellä on jo ainakin yksi. Jawa ei niihin koske, kun kerran on kielletty. Mutta kyllä se valittaa kurjaa kohtaloaan tuolla olkkarissa. Sehän tietenkin söi omansa ihan heti.

Mutta vielä ennen nukkumaanmenoa, piti pitää pieni kisa eilisen puruluun jämistä. Mûmak sen omi ensin

mutta Jawa kuitenkin vie voiton.