Taas on uusi titteli saatu ansioluetteloon.  Istuin vajaan kolme tuntia vahtimassa äänestäjiä, joita ei ollut, koska jokainen voi äänestää omalla koneellaan ja koska suuri osa oli sopujuttuja. Mutta eikös vaalivirkailija ja vaaliavustaja, joka myös olin, kuulostakin ihan hienolta.

Enpä ole tainnut muistaa kertoa, että ne meidän lumethan ovat totaalisesti sulaneet aikoja sitten. Lämmin henkäys vain käy syyssäässä. Ja on pimeää! Kyllä sellainen valkoinen lumikerros kummasti valaisisi maailmaa. Sorellakin kaipaa valoa, mutta samaan aikaan hyppii riemusta, kun ei ole lunta.

Eilen onnistuin hajottamaan Mûmakin flexin, joten ostin sille tänään uuden hienostuneen harmaan. Avasin sitten tuossa myöhemmin sen vanhan ja sain sen korjatuksi, joten jatkossa taas pidän sitä. Mûmak nimittäin toistaiseksi vielä järsii hihnaansa vaikka siitä on keskusteltu. Siksi haluan tuota uutta säästellä.

Laitanpa tähän loppuun sellaisen kuvan, joita usein saan Mûmakista, mutta jotka yleensä jostain syystä deledoin. En oikein ymmärrä, miksi, koska tämän blogin tarkoitushan on nimenomaan olla mahdollisimman rehellinen kuvaus Mûmakin ja minun elämästä.