Tarkoitus oli viettää vuodenvaihdetta maaseudun rauhassa, mutta se ei sitten onnistunut. Niinpä vietimmekin sen Mûmakin kanssa kahdestaan vessassa. Kuulin, että tulevana vuonna elää sellaista elämää, millaista on uudenvuodenyönä elänyt. Tietää siis ahkeraa vessassajuoksemista. 

Mûmak onnistui kunnolla panikoitumaan, kun heti alkuillasta isompia raketteja ammuttiin ihan ikkunan alapuolella. Yritin ensin rauhoitella sitä sylissä pitämällä ja kertomalla, ettei mitään vaaraa ole. Mutta se reppanan vapisi niin, että ajattelin sen murenevan käsiin. Tein siis vessannurkkaan sille petin, laitoin telkkarin suht isolle, vessan oven kiinni ja istuin vessanpöntölle lukemaan. Siihen se rauhoittuikin melko pian. Loppuillasta jo nukkui ihan rauhassa vessapetillään vaikka minä olin olohuoneessa.

Kokeilen tässä vuodenmittaan siedätyshoitoa eli soitan ilotulisjytkettä pieninä annoksina lähes päivittäin. Olisihan tuo pitänyt osata tehdä jo etukäteen, koska kaikkeenhan Mûmakin on joutunut opettamaan. Saa nähdä, onnistuuko. Mutta nythän tiedän, että vessapeti pelastaa joka tapauksessa.

Nyt on rauha maassa. Aamuyöstä, kun hiljaisuutta oli tarpeeksi kestänyt, Mûmak hiippaili sänkyyn nukkumaan. Ensin tosin ikkunasta hyvin tarkkaan tutki ympäristön, että onko joku vielä jossain vaanimassa. Aamulenkilläkin ensin vähän varovasti tutkaili ympäristöä, mutta huomasi pian, että normaali elämä on palannut. Joten uuteen vuoteen astutaan rauhallisesti kauniissa pakkassäässä.