Eipä tässä päivässä paljon ole sanottavaa. Ihan normaali keskiviikko aamulenkkeineen, yksinäisine päivineen, iltapäivälenkkeineen, "pomon" ratsastuksineen ja iltalenkkeineen. Tällaista peruskaupunkikoiranelämää vietin taas kerran. Kaunis ja lämmin päivä oli. Ajoittain ehkä vähän liiankin lämmin, kun tämä asunto tahtoo auringolla muuttua melkoiseksi saunaksi. Mutta ei se haittaa. Minä tykkään lämpimästä ja on täällä varjo paikkojakin. Iltalenkillä pääsin taas irti kotikallioille. Siitä minä tykkään.
Sammal on kauniin vihreää ja kaikkea kivaa tuoksua ja roskaa on maailma täynnä näin keväisin. Kesän mittaan kaikki jotenkin vähenee ja latistuu, mutta kevät on aistit täyttävää aikaa.
Tuo märkä niska tarkoittaa, että punkkilääkitys on aloitettu. Punkithan on yksi varma kesän merkki.
Lenkin jälkeen vietettiin parveke-elämää. "Pomo" halusi taas kuvata laskevaa aurinkoa, vaikka se on ihan sama kuin ennenkin. Mutta antaa sen kuvata, jos se tekee sen onnelliseksi.
Ainahan tuolla pihalle on kaikenlaista elämää, mitä on kiva seurata.
Aurinko laskee kuten eilenkin ja toissapäivänä ja varmaan huomennakin.
Joku koira siinä iltalenkillään vielä. Meillä on aikainen rytmi koko elämässä, mutta toisilla taas voi olla myöhäinen.
Mutta nukkumaan mekin mennään vaikka tänään jää näköjään hampaat pesemättä. Mutta ei kait se nyt niin kuolemanvakavaa ole.
Kommentit