Kaunis oli kevätpäiväntasausken aamu. Mutta iltaa kohti pilvistyi ja harmaantui. Minun elämäni ei sen sijaan paljon aamusta muuttunut. Aamulla olin varsinainen jäykkäniska ja niin olin illallakin. Se lauantainen kaatuminen oli nytkäytänyt niskoja sen verran, ettei kaula enää kääntynyt. Sairauslomaa sain ja kipulääkettä. Koirapojista varmaan on kivaa, kun pari päivää sisällä lojun.
Kivaa kait niillä oli tänäänkin. Jawa iski hampaansa vanhaan puruluuhun, kun en lisäherkkuja tarjoillut.
Mûmak sitten löysi vielä vanhemman ja isomman. Ja sinä aikana, kun Jawa sitä pähkäili, Mûmak varasti Jawan luun.
Jawa oli vähän sitä mieltä, ettei tämä nyt käy. Mûmak tosin oli jo tässä vaiheessa hylännyt Jawan luun ja ottanut uudestaan sen isomman ja vanhemman.
Päästiin sitten kuitenkin jossain vaiheessa siihen, että molemmilla oli omat luut.
Tapasin tänään Enninkin
ja Minin myös, koska Mini oli kotiutunut.
Kommentit