Jokusen kuvan otin tänään, kun ruokiksella kaupassa käväisin, mutta ei oikein ole intoa. Vaikka kaunistahan siellä oli, kun aurinko paistoi.

Paleleehan se sormia tietenkin ja muutenkin palelee. Mutta liekö sekään mikään syy. Enemmän luulen, että kyseessä on ihan vain kyllästyminen. Ei näissä päivissä nyt paljon tapahdu kuvattavaksi tai kirjoitettavaksi. Aamulla herään turhan aikaisin. Käpsehdin mitä nyt aamuisin käpsehditään. Mennään Mûmakin kanssa lenkille leikkikentän ympäri. Sitä samaa reittiä nyt kuljettu useampana päivänä ja monta kertaa päivässä. Mûmak syö. Minä menen töihin. Töissä istuskelen ja puuhastelen mitä puuhastelen. Ikkunasta ulos katselen. Hienot maisemat sielläkin on.

(Tässä iltapäiväkuvassa näkyy jo heijastuksia ikkunasta, kun ulkona on hämärämpää. Kotiin en ehtinyt ottamaan mitään auringonlaskukuvia. Jotenkin aina saan sellaisen työinnon, kun pitäisi lähteä pois. Teen muka jonkun asian loppuun.)

Töiden jälkeen tulen kotiin. Mennään lenkille. Mûmak syö. Minäkin syön. Käpsehditään, käydään lenkillä, Mûmak syö iltapalansa eli jogurttia, kylmäpuristettua luomurypsiöljyä ja valkosipulia. Minä tuijotan telkkaria ja neulon. Mûmak nukkuu. Näin ne päivät kuluvat, tasaisesti.

Nyt laitan koneen vain kiinni, enkä jää yöksi surfailemaan. Pitänee kuitenkin se iltalenkki vielä tehdä vaikka Mûmak jo vetelee sikeitä. Mutta kyllä se herää, kun huomaa, että olisi lenkkiä luvassa.