Tänään sitten ulkoiltiin. Huolimatta myöhään yöhän jatkuneesta ifolor-sessiosta, heräsin aikaisin aamulla, hyvin aikaisin. Lähdettiin sitten reippaalle puolentoista tunnin lenkille. Mukavan rauhallista, mitä nyt törmättiin yhteen koirantaluttajaan, joka ei yhtään hallinnut omia koiriaan ja sitten komensi meitä häipymään ohi ja äkkiä. Otin Mûmakin kainaloon. Pienen koiran etu.  

Puolen päivän maissa käytiin sitten vielä toiselle kunnon lenkillä. Sen jälkeen menin hakemaan Jawan Mûmakin iloksi. Täytyy myöntää, että on mukava talutella tuollaista kunnollisen kokoista koiraa. Siitä saa ylimääräisiä statuspisteitä.  Jawan kanssakin törmättiin naiseen, jolla oli kaksi pientä koiraa, jotka eivät olleet hallinnassa. Onneksi tuo Jawa tottelee tarpeen tullen ja on vielä herrasmies eli ei tapa pienempiään vaikka ei siedäkään nenälle hyppimistä.

Välillä Jawa katsoi minua sen näköisenä, että 'mitä sinä nyt siellä vitkuttelet, mennään, jos kerran mennään'. Toisaalta minun hyvä puoli on se, että koirat saavat minun kanssa lukea aika rauhassa tienvieren posteja. Minusta se jotenkin vain kuuluu koiran oikeuksiin. Toki, jos hirveä kiire on, siitäkin tingitään.

Myyräthän on tietojen mukaan suunnilleen sukupuuttoon kuolleita tänä talvena eli romahdus on tosiasia. Mutta joku siellä hangessa silti oli hengissä ja Mûmak olisi mielellään sen vapauttanut tästä taakasta. Minä tulin ikävästi väliin ja komensin matkan jatkumaan. Tulikohan myyrän henki pelastetuksi?

Tuolla taustalla näkyy koti. Tämä suorin reitti Jawalta meille menee teollisuusalueen kautta. Se ei ole kovin viihtyisä, mutta yleensä aika rauhallinen kuitenkin. Ei paljon liikennettä.

Tehtiin vähän pitempi lenkki, jotta minä sain ottaa kaiken statuksen irti tuollaisen ison komean koiran kuljettelusta.  Tultiin kotiin vähän eri suunnalta kuin yleensä.

Tässä ollaankin jo ihan porraskäytävän edessä. Enpä kovin usein tule ottaneeksi tästä kuvia. Kummasti sitä jähmettyy niihin samoihin näkymiin, joista silmä tykkää, vaikka yhtä tärkeitä ovat nämä tylsät jokapäiväiset maisemat, jos aikoo dokumentoida elämää.

Ja tietenkin heti parvekkeelle tarkistamaan, että kaupunki on paikallaan. Minä itse sinne aina ensin kipitän. Koirat tulee perässä. Jawan piti päästä oikein kaiteen yli kurkistamaan.

Kohteliaasti sitten myös Mûmakin tasolla katseli maisemia. Lunta vihmoi tänään. Ei siis eilisen kaltainen ulkoilusää.

Pojat ottivat perinteisiä paineja. Normaali asetelma on, että Jawa on sohvalla ja Mûmak hyökkäilee lattialta.

Mutta kyllä Mûmak voi mennä niskasta päinkin päälle, jos ei muu auta. Se on yleensä Mûmak, joka painin aloittaa. Jawa on kyllä innolla mukana. Hienosti osaa Jawa säädellä otteitaan pienemmän mukaan. Sitä on pakko aina ihailla. Mûmak ei näytä paljon säätelevän.

Aktivointipallon kanssa olikin hupaisaa. Jawa haluaa sinne aina täytettä, jotta pääsee pyörittelemään. Nyt laitoin ensin herkkunamuja sisään. Jawa pyöritteli, mutta ei syönyt, joten Mûmak kiersi perässä napsimassa herkut suuhunsa.

Kun Jawa toisen kerran vaati aktivointia peliin, täytin sen Mûmakin ruoalla. Nyt kävikin niin, että Jawa halusi syödä ne itse. Murahteli hyvin vakuuttavasti Mûmakille, joka kuitenkin yritti koko ajan salaa varastaa jotain itselleenkin. Siis ruokaa, jota sille tarjotaan päivittäin ihan niin paljon kuin suostuu syömään.

Jawa myös varasti purukiekon Mûmakin suusta. Meni vain ja otti. Lapsillekin opetetaan, että toisen kädestä ei saa ottaa. Pitäiskö Jawalle opettaa, että toisen suusta ei saa ottaa.

Tiukasti Jawa irvisti, mutta ei se estänyt Mûmakia kyttäämästä tippuvia muruja, jotka lopuksi päätyivätkin Mûmakin suuhun.

Mûmak oli ihan onnessaan, kun Jawa oli meillä. Mûmakin häntä vispasi lähes tauotta. Ja kun Jawa välillä valitti, Mûmak oli ihan hätääntynyt, että mitä nyt pitäisi tehdä. Jawalla on kuulemma säännölliset ulkoiluajat, joista se joutuu tinkimään täällä. Siitä seuraa valitusta.

Ennikin ihan pikaisesti piipahti ja oli asianmukaisen ihastunut, kun koiria oli talo täynnä. Vähän piti kyllä varoa, kun Jawa on niin iso ja innokas, että helposti kielen lipaisulla kaataa pienen ihmisen.

Ja lopuksi on vain ihan pakko laittaa tällainen hieno luontokuva nimeltään 'Laskeutuva varis auringonlaskun hohteessa'.