Aamulla Mûmak huvitti itseään sängyllä heiluttamalla häntäänsä ja tuijottamalla sitä miettien, hyökkäiskö kimppuun vai ei. Oli aika koomisennäköistä. Teki sitä pitkään, mutta ei sitten kuitenkaan jaksanut iskeä kiinni.

Kun oli kaunis päivä, meillä oli ohjelmassa reissu keskustaan. Esplanadilla oli nimittäin historiallinen vaunuparaati, jonka jälkeen vaunut kerääntyivät Senaatintorille pariksi tunniksi näytille.

Mûmak keräsi kehuja jo metrossa tottuneella matkalaisotteellaan. Nyt vihdoinkin alkaa olla niin, että tämä jatkuva reissaaminen ja eri paikoissa resuaminen rupeaa kantamaan hedelmää. Mûmak ei paljon eväänsä lotkauttanut bussissa tai metrossa. Toki seurasi tapahtumia tarkkaan, mutta ei osoittanut mitään levottomuuden merkkejä. Lisää kehuja tuli sitten kaupungilla. Useampikin ihmetteli, miten pentu voi olla niin rauhallinen ja rohkea vaikka ihmisiä, hevosia, autoja ja kaikenlaisia kärryjä oli kaikkialla. Hevosistahan Mûmak tykkää ja olisi mielellään mennyt niitä vähän nuuskimaankin, mutta pidin varmuuden vuoksi sen kauempana kavioista.  Toinen, mitä Mûmak jaksaa seurata ovat linnut. Varpusia, puluja ja lokkeja vähän pölläyteltiin lentoon ohikulkiessa.

Ensin mentiin Espalle katsomaan vaunujen ohikulkua

tutustuttiin merkittäviin patsaisiin, kuten Runebergiin. Mutta ei kuitenkaan puhuttu mitään vaan oltiin ihan hiljaa.

Kuvat on taas enemmänkin paikan ja tilanteen kuin kuvauksellisuuden takia, mutta onhan nämä kaikki uudet paikat dokumentoitava eli vielä yleiskuva Espalta.

Siellä oli poniratsastustakin, mutta poni ja koira eivät pysyneet mitenkään samassa kuvassa, joten nyt on vain pakko uskoa minun sanaani.

Espan jälkeen siirryttiin sitten Senaatintorille, jossa oli mm. perinteisiä suomalaisia sotahevosia

ja poliisihevosia tietenkin myös.

Tuossa ylemmässä kuvassa Mûmak harrastaa maailmanparannusta. Sille on jostain iskostunut päähän, että on yksinomaan hänen tehtävänsä pelastaa maailma roskaantumiselta. Tehtäväänsä se suorittaa syömällä kaikki roskat ja jätteet, mitä ympäristöstä löytää. Yritän kovasti vakuuttaa, että kaupungilla on myös puhtaanapitolaitos, eikä pieni koira saa tehdä sitä työttömäksi. Ihan kuuroille korville puheeni kaikuu.

Kun Suurkirkon kellot kumahtivat ääneen, heräsi Mûmakin tarkkaavaisuus.

Hyvin sillä suuntakuulo toimii. Heti paikallisti äänen lähteen.

Laitan tähän nyt vielä ihan omaksi ilokseni muutamia vaunu- ja hevoskuvia vaikka kameran ominaisuudet eivät näin kirkkaina auringonpaisteisina päivinä olekaan parhaat mahdolliset.

Ja sitten me vielä tavattiin kotimatkalla kaukainen vieras. Hänkin ihmetteli, että miksei pentu pelkää häntä. Sanoin, että voima on sen kanssa.

Ny Mûmak nukkuu taas, vaikka otettiin yhdessä päivän aikana peräti kolmet päikkärit. Matkailu aina väsyttää sitä. Tänään on myös taas hissi rikki, joten portaita on kävelty melkoinen määrä, kun on käyty kaupassa ja pissalenkillä ja ties mitä. Vielä täytyy yhden kerran käyttää Mûmakia ja sitten minulla on saunakin tuolla kellarikerroksessa. Eli minäkin harrastan porrasjumppaa.