Olipa vaikeaa tuo ylöskapuaminen tänään. Valvoin vaihteeksi yöllä ja nukahdin sitten juuri ennen kuin kello päätti herättää. Koirat olivat kyllä kovin pirteitä lähtemään lenkille. Minä raahustin perässä. Onneksi ne rauhoittuu jonkin ajan kuluttua, kun ovat ensin saaneet purkaa ylienergiaansa. Päivälenkki tehtiinkin ihan valoisaan aikaan. Voisi sanoa, että onneksi. Aika takkuista tuo liikkuminen. Liukasta ajoittain. Mutta pojat viihtyivät hangessa erinomaisesti.
Jawa sai valjaittensa alle kinoksittain lunta.
Mûmak yritti houkutella Jawaa mukaansa.
Ja onnistuihan se. Kuviokelluntaa yhdessä.
Olisivat viihtyneet pitempäänkin, ellei minulla olisi ollut kiire kuten aina. Pitäisi varmana lukea tuosta hesarista juttu onnellisuudesta vaikka olosuhteet eivät olisi aina niin erinomaiset. Siinä puhuttiin jotain kiireettömyydestä ja ajankäytöstä. Iltalenkillä ei olisi ehkä ollut niin kiire, mutta silloin jo väsytti ja halusin vain äkkiä kotiin.
Enni kävi tänään auttamassa minua työnteossa ja vaikutti kiireettömältä ja tyytyväiseltä.
Tarkasti, olenko soitellut jonnekin vai ihanko turhaan kännyä raahaan mukanani. Ja tietenkin piti päästä kokeilemaan kaikkia korujani. Enni on sellainen korutyttö.
Tutki hyvin tarkkaan, millaisia kiviä missäkin oli.
Ja oli ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen.
Kommentit