Jawan mielestä "pomon" pitäisi nousta aikaisin. Jawa kävi useita kertoja sängyn vieressä hiljaa valittamassa ja tuijottamassa "pomoa". "Pomo" tietenkin heräsi, mutta teeskenteli tehokkaasti nukkuvaa, kunnes Jawa poistui. Näin "pomo" onnistui torkkumaan lähes puoli kahdeksaan, mutta sitten Jawa huomasi, että kaikki on vain teeskentelyä eli lähdettiin aamulenkille.

Polun mutkassa tuli pupu vastaan, mutta "pomo" aamukohmeissaan ei ensin edes viitsinyt kaivaa kameraa esiin ja sitten, kun sen vihdoin sai, pupu jo päätti mennä toisaalle. Tuossa siitä näkyy lähinnä takajalat, kun koikkelehtii hissukseen toiseen suuntaan. Mutta nähtiin sitä sitten useampia kertoja matkan varrella.

Jawa siitä oli erityisen intoutunut. Se on varmaan se paimennusvietti, mikä haluaisi pönkäistä jokaisen liikkujan perään.

Minä olen enemmän lintukoira, joten katselen ihan omiin suuntiini. Tosin "pomo" ilkeämielisesti väitti, etten minä edes huomannut koko pupua. Se ei pidä paikkaansa, sillä minä kyllä huomaan kaiken.

Ja löysihän se Jawakin sitten jotain järkevämpää katsottavaa kuin yhden paikalleenjähmettyneen pupun. Siirryttiin sitten sisätiloihin ja pupu siirtyi naapurin pihalle hetkeksi,

hetkeksi vain, sillä naapurin pihalla alkoi kevätyöt eli autojen rassaus.

Päivä oli kaunis, mutta "pomo" tahallaan kuhnusteli niin pitkään, että jokunen sadepisara putosi maahan. Pääsi sitten sanomaan, ettei voi mennä kitkemään kasvimaata, kun sataa. Ja kun se pikkusade loppui, ei edelleenkään voinut mennä, koska maa oli märkä.

Jawan takia parvekkeenovea pidettiin auki, joten tuuletettua tuli hyvin.

Minä seurasin aikani naapureiden puuhia,

mutta heittäydyin sitten nukkumaan.

Oli se Jawakin jossain vaiheessa väsähtänyt eli meillä oli rauha maassa tai ainakin asunnossa. "Pomokin" otti päiväunet, kun rupesi sängylle lukemaan. Sen lukemiset on aina sellaisia.  Kun siitä sitten "pomo" heräsi, lähdettiin päivälenkille.

Tehtiin vähän pitempi kävely eli pelloille asti mentiin

ja sieltä metsän kautta kotia kohti. Aika vähän nähtiin ketään liikkeellä,

mutta tässä meni ohi tosi viehättävä narttu. Mutta eihän me päästy sitä moikkaamaan.

Korvaukseksi tultiin sitten kotikallioiden kautta ylös. Me tykätään molemmat siitä reitistä ja molemmat myös yleensä vähän piehtaroidaan siellä kallioilla. Mukavan karheaa heinää ja sammalta. Tuntuu hyvälle, kun nahkaa kutittaa alkava karvanlähtö. Meistä kumpikaan ei vielä ole ruvennut kunnolla vaihtamaan turkkia ja sitä nuo omistajat jaksavat ihmetellä. En ymmärrä, mitä ihmettelemistä siinä on. Ei tässä nyt niin lämpimiä vielä ole ollut.

Illalla Enni toi vanhempansa syömään ja saunaan. Toivat ruoat tullessaan eli hyviä pizzoja. Jawa niitä jaksoi kytätä ihan loputtomiin,

mutta minä tiesin, ettei niistä minulle kuitenkaan mitään liikene, joten päätin rentoutua. Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten tuo pannassa oleva ketju värjään kauniin valkoisen kaulani ikävän nuhruiseksi. Menee vaikeaksi, kun kaikki talutusjutut tuhoavat ulkonäköäni. "Pomo" miettii kuumeisesti, mitä tekisi.

Että tällainen vapunaatto tänä vuonna ja huomenna on vappu, joten

HYVÄÄ VAPPUA VAIN KAIKILLE!