Se on kyllä kumma juttu, että jos vähänkin jotain vihjaisee koiran kehityksestä, se muuttaa heti suuntaa. Ihan ohimennen joitakin aikoja sitten mainitsin, että Mûmakin mörköaika on ohi ja nyt niitä pahuksen mörköjä parveilee kaikkialla. Joku asuu tuolla meidän porraskäytävässä. Sitä pitää hississä pelätä. Ja joku asuu ihan ulko-oven edessä. Niitä taitaa itseasiassa olla parikin, toinen sisäpuolella toinen ulkopuolella. Ja jos noihin kaikkiin kolmeen törmätään matkalla aamulenkille, pitää koko lenkki kulkea varpaillaan ja säntäillä jokaista rapsahdusta pakoon. Aamulenkillä sen takia, koska silloin ei muita koiria nähdä. Toiset koirat karkoittaa heti kaikki möröt, joten ihmisten aikaan liikkuessa on paljon tyynempää. Porraskäytävämörkö on joskus niin kamala, että hississä pitää vähän inistä ja vapista. Ja ovensuumöröt yrittävät estää kotiin pääsyn kokonaan. Jarrut päälle, kaikki neljä jalkaa kaikkine varpaineen tukevasti maahan ja tiukka veto poispäin ovelta. Ulosmentäessä taas hillitön ryntäys mahdollisimman kauas  koko talosta. Omituiseksi asian tekee se, etten minä ole huomannut mitään erityistä. Ovat siis ihan haamumörköjä, joita ihminen ei näe.

Tänään oli sitten myös posti hukannut yhden isokokoisen kirjeeni. Ilmoituslappu oli jätetty, mutta kun menin kirjettä postista hakemaan, ei sitä ollutkaan missään. Postivirkailija yritti selittää, että en vain ole huomannut sitä isokokoista kirjettä, joka vahingossa on kuitenkin minulle laitettu. Ei mennyt läpi. Otti sitten puhelinnumeron ja lupasi selvitellä. 'Me sitten soitellaan.' Erinomaisen kiva juttu.  Voihan se olla, että joku mörkö on sen kirjeen vienyt, mutta enpä taida sitä vaihtoehtoa postissa esittää.