Tultiin lumiukkoina lenkiltä. Pyryttää vaihteeksi ihan vaakasuoraan lunta. Ja aika kosteaa lunta eli hirveästi ei ole pakkasasteita. Aamulla oli yli viisitoista ja se tuntui, kun lenkillä käytiin. Kovin ovat lyhyitä olleet lenkkimme tänään tätä iltalenkkiä lukuunottamatta. Enniä on pitänyt kantaa kainalossa ja Mûmakia yrittää hillitä toisellä kädellä. Ei mummon kunto kestä kovin pitkiä lenkkejä siten. Kyllähän Enni välillä kävelikin, mutta kapeat kuhmuraiset polut ja jyrkät mäet, joita molempia täällä riittää, olivat liikaa. Mukavaa se Ennin olo kuitenkin oli sekä minusta että Mûmakista.

Minikoira oli tietenkin myös mukana sekä lenkeillä että leikeissä.

Yö oli vähän levoton. Oli varmaan eilinen päivä aika jännä Ennistä. Mutta yli yhdeksään nukuttiin ja ihan kunnon päikkäritkin päälle. Minähän en toki mitään päikkäreitä ottanut, mutta Mûmak sitten minunkin puolesta Ennin vieressä kuorsasi. Muutenkin Mûmak osallistui kaikkeen Ennin touhuun ja Enni taas Mûmakin touhuun.

Muumit pyörivät useaan otteeseen

ja ikkunasta seurattiin ohikulkevia.

Siitä aamusta pitää laittaa vielä jokunen auringonnousukuva. Oli se upeaa taas kerran.