Sitä katseltiin parvekkeelta

Se värjäsi Mûmakinkin kultaiseksi.

Kai muistatte, että kesällä minun aurinkoni laskee talon nurkan taakse melkein näkymättömiin. Tähän aikaan vuodesta hyppyrimäen paikkeille.

Kultaisesta vaihdettiin sitten vähitellen pinkkiin.

Luntakin vähän sateli illansuussa ja tuulta oli. Aamulla kaunis auringonnousu, jota en kuvannut. Päivän olin töissä ja ilta on nyt möllötetty. Lenkillä käytiin tietenkin ja yhdellä otin kuviakin.

Otin Mûmakilta valjaatkin irti, jottei heijastimet haittaa kuvaamista. Dappi näkyy tuolta turkin joukosta kuitenkin.

Mûmak on varmaan astunut johonkin mielenkiintoiseen, kun pitää tassujakin haistella. Tuskin kakkaan kuitenkaan. Se on aika hyvä niitä väistelemään tassuillaan. Suu on sitten ihan eri juttu.

Oli siellä mäellä joku muukin koira joskus käynyt, ellei ne sitten ollut meidän jälkiä vain. Siellä ei ole tänä talvena ollut kovin vilkasta trafiikkia, eikä mekään ole kovin usein sinne raahauduttu. Upottava lumi ei houkuttele.

Valjaita hakemaan ja äkkiä. Tuon luoksetulon Mûmak kyllä hallitsee täydellisesti. Sen sijaan esim, "istu", kun pitäisi ruokaa saada, ei meinaa onnistua millään. Ikinä ei saa ruokaa, ellei ensin paina pyllyä maahan, eikä ikinä tee sitä ennenkuin noi sadannella komennolla. Mûmakin mielestä moiset temput on selvästi ihan joutavia, joten se ei millään viitsisi vaivautua.