Onpas ollut ihanaa, kun on niin lämmintä, että voi shortseissa ja tpaidassa mennä aamulenkille koiran kanssa. En ole tajunnutkaan, miten kylmää tässä alkukesästä on aina ollut. Olen vain tyynesti vetänyt talvitakin päälle. Nyt alan pikkuhiljaa heräämään siihen, että kesäisin kevyt pukeutuminen on se paras vaihtoehto.

Mûmak näyttää kieltä, mutta hyvähän sen on, kun turkki päällä kesät talvet kulkee. Olen kyllä koko ajan turkkia poiskin harjannut, mutta näyttää tuota riittävän.

Eilen Mûmak söi taas poron kylkiluita ja mutristeli sen jälkeen oudosti suutaan. Ajattelin, että hampaankoloon on jäänyt joku riekala. Yritin kaivellakin, mutta en löytänyt mitään. Päivällä kävin tuomassa fillarin kotiin, kun menin töistä suoraan kuntosalille. Mûmak oli oksentanut aamuruokansa lattialle. Vähän huolestuin, kun eihän se yleensä oksentele. Mutta näytti muuten ihan olevan kunnossa. Mutta illalla sitten, kun tulin kuntosalilta kotiin, oksensi taas. Kovasti kakoi ja kakoi limaa lattialle ja liman mukana pikkusormen mittaisen terävän luunpalan. Oli sitten viimeinen poron kylkiluu, jonka söi. Heitin loput roskiin. Siankorvia ja saparoita saa syödä tästä lähtien. Niistä ei moisia piikkejä irtoile. Mutta kyllä se kunnossa näyttää olevan, joten ehkä ei enempää luupiikkejä ole elimistössä.

Kun nuo järvimaisemat oli niin mukavia, laitan tähän vielä oman merimaisemani. Horisontti on ihan merta vain. Katsokaa tarkkaan ja uskokaa silmiänne.

 

Täällä taas on horisontissa kaupunki ja sen yläpuolella kuumailmapallot.

Menivät ihan tuosta parvekkeen edestä, mutta en ollut ajoissa kameran kanssa valmiina. Mutta aika lähellä ne tässäkin ovat.