Tykkään kesästä ja lämpimästä ja auringosta, vaikka palan ja kutisen ja näppylöidyn. Mutta on se niin ihanaa, kun voi lähteä koiran kanssa aamulenkille pukematta talvitakkia ja pipoa ja kintaita. Ja sitten tämä kaikki valo, joka saa ihmisen valvomaan läpi vuorokauden. Että minä tykkään. Mûmak on näistä yövalvomisista ihan omaa mieltään.

Ei viitsi edes silmiään avata aamulla.

Mutta kyllä sitten illalla jo lenkki maistuu ja ruohokin.

Viime yönä nähtiin, kun kettu jolkotteli alas tuosta meidän kotikalliolta. Sitä ennen kuului kaameaa rääkymistä. Taisi meidän kotipupu tulla taipaleensa loppuun. Ei tänään ole pupua tuossa heinikossa näkynyt. Siinä se ennen aina oli, kun lenkille lähdettiin tai lenkiltä tultiin.

Mûmak ojentaa onnittelukukat velipojalle. Beni on saanut ensimmäisen sertinsä. Onnea!