Se siitä ihanasta lumesta. Aamulla satoi vettä ja illalla on satanut räntää. Kaduilla on loskaa ja vesilätäköitä. Aavistus lumesta on vielä tuolla pelloilla. Helsingin talvi on jotain, mitä ilman voisi melkein elää.

Mûmakia olen käyttänyt tänään aika paljon ulkona. Olen myös kokannut pakastimeen ruokaa tulevan varalle ja käynyt kampaajalla. Niin, ja olinhan minä töissäkin.

Lunnikoirista sanovat, että niiden kuulo pätkii. Kyllä Mûmak vain kuulee ja havaitsee kaiken. Aina on valppaana ja varuillaan. Lunnikoirien kuulosta kyllä ihmiset puhuvat silloin, kun väittävät, etteivät lunnikoirat ole kuulevinaan käskyjä. Nortin kohdalla tässä ehkä oli totuudensiemen, mutta Mûmak on ihan toista maata. Ilman muuta istuu ja odottaa, kun saa ruokaa. Jos saa jotain erityisen hyvää, menee vielä istumisen jälkeen maahan ja taas odottaa. Eikä ikinä edes kuvittele nousevansa ennenkuin sanon ota.

Joissakin asioissa meillä ehkä vielä on toivomisen varaa, mutta niihin emme nyt sotkeudu.