Sen verran pakkasta, että näin lämpimän syksyn jälkeen tuntuu ihan kylmältä. Mutta tottuuhan siihen, jos kauemmin jatkuu. Ja toivottavasti jatkuu. Kuivat säät ovat aina toivelistalla. Ja kyllä tuo Mûmak myös tykkää.  Etenkin, kun luntakin taas sen verran tuli, että maa on lähes valkoinen. Lumi ja jäinen ruoho tuntuvat ilmeisesti tosi hyvältä.

Minulla alkoi sitten tänään kellokorttielämä. Ja heti naksutti kone plussaa. Mûmak oli eläinlääkisopiskelijoilla koekoirana ontumistutkimuksessa, joten minä voin hoitaa yhden opiskelijatapaamisen myöhemmin kuin tavallisesti.

Terveeksi oli kuulemma Mûmak todettu. Ilmeisesti turhankin taipuisa rungoltaan tuollaiseen tutkimukseen kuten nyt lunnikoirista voi odottaa. Varpaista oli varoiteltu, että kynnet pitää pitää lyhyinä, etteivät tartu mihinkään. No, Mûmakin kynnet oli juuri leikattu. Eikä kait nämä kovin helposti noita varpaitaan mihinkään katko. Hienosti oli Henun mukaan mennyt. Sanoin, että ottaa vain aina, kun tarvitsee. Mitä enemmän ja mitä erilaisemmissa paikoissa Mûmak käy, sen parempi. Rohkeus ja uskallus kasvaa. Mutta olihan se taas tosi väsy päivän jälkeen. Iltalenkillä tosin piristyi ja nyt sitten taas laittaa paikkoja remonttiin, siirtelee mattoja ja muutenkin sisustaa. Hyvä, että joku meilläkin on innostunut tuosta sisustamisesta.