Mûmak sitten taas viime yönä oksenteli ja oli hyvin vaisu aamulla. Mietin jo lääkäriinkin menemistä, mutta olisiko se omituista viedä koira lääkäriin ja sanoa "Tämä on vähän apea." Piristäviäkö ne sille määräisi. Päivän aikana ei ole oksentanut vaikka on jotain syönyt ja juonut. Mutta öisinhän se on ennenkin tapahtunut. Joten ei vielä hurrata. Tosin tuossa illan mittaan Mûmak jo ihan intoutui remuamaan Jawan kanssa. Tiedä hänestä, onko se hyväksi mahalle, mutta kait se ainakin vähän piristi.

Ensin  kiusasivat yhteistuumin minua, kun yritin sängyllä vähän levätä,

vaikka olivat aiemmin rauhassa ulos katselleet.

Ja kun minä siirryin olkkariin kokeita korjaamaan, siirtyivät koira mukana.

Jawa yritti purra Mûmakia huuleen,

Mutta joutui kellahtamaan pitkälleen.

Matsin jälkeen Jawa tuli kerjäämään, että jos pääsisi parvekkeelle. Mûmak tyytyi katselemaan telkkaria, jota se ei enää pelkää.

Laskin pojat parvekkeelle ja Mûmak meni myös katsomaan, kun kone vetää naapuritalon seinää auki. Näkyy tuossa Mûmakin korvien välissä.

Hyvin on Mûmak tottunut taas tuohon remonttiin, kun kykenee katselemaan muuallekin vaikka se meteli on välillä tosi kova.

Kirkkaasti paistoi aurinko

 ja kirkkaasti on paistanut koko päivän. Tuuli vain on ollut tosi kova. Minä olin töissä kuten arvata voi, enkä saanut kaikkia kokeita vieläkään korjatuksi. Mutta huomiseksi lupasin, joten pitänee mennä jatkamaan. Töiden jälkeen kävin hetken verran Ennillä.