Kauniit, aurinkoiset, voisin jopa sanoa kuumat päivät jatkuvat. Aamulla töihin polkiessa on toki viileämpi, mutta vielä näin illallakin lämmin.

Tänään oli se työpäivä, kun kesälomalaiset tupsahtivat töihin. Väki lisääntyi työpaikalla suorastaan räjähdysmäisesti. Joutui jopa aamukahvia jonottamaan. Sähköposti pysyi vielä aisoissa, kun eihän ne töihin palanneet ihan täysillä vielä kyenneet intoilemaan.

Töiden jälkeen menin rautakauppaan ostamaan pari mutteria. Sain ne yllättäin ilmaiseksi, kun niitähän myydään kilokaupalla. Olohuoneen kattolamppuun ne ajattelin, että saisin sen suoraksi. Lamppu on nyt asennettu ja enemmän tai vähemmän suorana. Mutta oli kyllä taas sellainen operaatio, että olkoon siellä nyt mahdollisimman pitkään. Olisi ehdottomasti pitänyt olla kaksi ihmistä sitä ruuvailemassa.

Mutta lampun laitoin paikalleen vasta sen jälkeen, kun olin käynyt Mûmakin kanssa tyhjentämässä kasvimaan marjapensaita ja vadelmapuskia. Ihan kiitettävästi tuli niin pienistä taimista marjoja. Ja kaikenlaisia verenimijöitä oli aivan mielettömästi. Olisin voinut vaikka huutaa, mutta mitä se olisi auttanut. Olen nyt vain paukamilla kauttaaltaan. Mûmakia eivät näyttäneet haittaavan yhtään. Se söi tyytyväisenä kaikkea mahdollista taas.

Iltalenkillä törmättiin jälleen uuteen koiraan. Kuulemma vanha, kärttyinen narttu, jolta juoksu juuri loppunut. Mutta Mûmakillehan ei kukaan osaa olla vihainen.

Tänään olikin Mûmakin onnenpäivä, kun joku oli leikannut nurmikentät ja jättänyt sinne paksuja tuoreita ruohokasoja, joissa telmiminen on Mûmakin lempipuuhia. Se villiintyikin niin mielettömästi juoksemaan ja heittämään kuperkeikkaa, että ohikulkijoilla oli naurussa pitelemistä.

Ninan mukaan Mûmak on sataprosenttisesti lunnikoira, mutta nämä täkäläiset ihmiset ovat vahvasti sitä mieltä, että siinä on paljon kettua. Joskus minäkin epäilen, että olisko johonkin päässyt vähän lipsahtamaan kettua tai vaikka sakaalia.