Lämmintä riittää. Tosin tänään tuuli ulkona välillä viilensi oloa ja taivaanrannassa jopa mustia pilviä vaelteli luvaten ukkosmyrskyä. Mihin lienevät vaeltaneen. Täällä ei myrskynnyt, eikä satanut. Ja etenkin sisätiloissa oli tosi hiostavaa. Olen oikein kunnolla hikoillut tänään.

Kuntosalilla kävin teettämässä kivalla tytöllä kivan ohjelman. Sitä olisi tarkoitus ruveta vääntämään pari kertaa viikossa, jotta tuo rasvaprosentti muuttuisi paremmaksi.

Mûmakin kanssa tehtiin normaalit kaksi aamulenkkiä, ruokatuntilenkki ja kaksi iltalenkkiä, joista toinen pitkä. Sillä pitkällä lenkillä tarjoilin Mûmakille mustikoita, kun niitä kypsinä jo metsissä on.

1247856169_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No, eihän niitä nyt ihan valtoimenaan ole tuollaisessa kuivassa kangasmetsässä, mutta sen verran kuitenkin, että pienelle koiralle sai maistiaisia. Söikin se jotain, mutta enimmäkseen otti kohteliaasti ja sitten huolellisesti piilotti johonkin kannon juureen. Se piilottelee kaikkea mahdollista risuista ja puupalkoista lähtien. Kaikki, mikä tuntuu kivalta ja mistä en kiellä, mutta mitä ei juuri sillä hetkellä huvita syödä pois, menee piiloon.

Käytiin katsomassa Myllypuron puolella olevilta kalliolta maisemia Viikkiin päin. Siellä on komeita kallioita, joilla kaikkien koirien kanssa on paljon retkeilty. Ovat niin sopivan lähellä. Vaikka pikkujaloille taisivat olla aika kaukana. Mutta Mûmak sai matkustaa osan ajasta sylissä.

Ennen näköaloja piti kuitenkin ylittää Viikintien ja Viilarintien risteys siltaa pitkin. Sieltä olikin kiva kurkistella liikennettä.

1247853710_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvassa huomionarvoista ei tietenkään ole se, että Mûmak uskaltaa kurkistaa vaan se, että minä annan sen kurkistaa. Kieli ulkona

Ja sitten piti vielä ylittää valtavia puunrunkoja, joita oli polulla poikittani.

1247853763_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mûmak tuntuu niin isolta, ettei sitä normaalisti edes tajua, miten pieni ja nuori se vielä on. Tuollaiset kapuamiset muuttavat mittasuhteet aina oikeiksi.

Mutta hyvin me perille päästiin ja minä sain ihailla maisemia.

1247854640_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Korkeuserot eivät kyllä näissä kuvissa näy, mutta sen verran korkea jyrkänne tuossa on, etten vielä Mûmakia ihan reunalle laskenut. Tosin ei sitä paljon maisemat kiinnostaneet. Maasta löytyvät roskat vievät aina voiton kaikesta.

1247856090_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Juuri nyt ulkona koirat haukkuvat ja Mûmak odottaa sängyllä, että minä tulisin sen pureskeltavaksi. Kait sitä kohta on mentäväkin. Otan kirjan mukaan, niin tulee uni heti. Nauru