Onneksi on tuo lunnikoira. Se pelastaa maanantait ja pelastaa emäntänsä. Se panee hyrskynmyrskyn ja kylvää hyvää tuulta ympärilleen. Jos se saisi elää omaa elämäänsä, se olisi aina hilpeä ja hyvällä tuulella. Mutta sillä on emäntä, joka kylvää hukkakauraa halmeeseen. Mutta silti lunnikoira nauttii elämästään.

Emäntä sen sijaan valittaa ja narisee ja on koko ajan tyytymätön kaikkeen. Lunnikoira kuuntelee. Ei ota kantaa. Antaa ihmisten olla ihan mitä mieltä haluavat. Ja kun silmä välttää nappaa avoimesta repusta kukkaron ja yrittää repiä rahat ja luottokortit. Lienee tullut siihen tulokseen, että ilman rahaa me kaikki olisimme onnellisempia. Ei taida tietää, että ruokakin maksaa. Ja kun emäntä on saanut taas keskustelut keskusteltua, lunnikoira katselee filosofisen tyynesti, että onko nyt parempi mieli, kun sait vähän huutaa.

Se on maanantai tänään, mutta huomenna onkin jo tiistai, mikä on ihan eri päivä. Sitä odotellessa.