Aamulla anivarhain mentiin lenkille ja koirapuistoon. Kylmää, mutta kaunista oli. Pitkän aikaa ihan vain kahdestaan oltiin, mutta ei se Mûmakia haitannut. Pitkästä aikaa oli kiva käydä läpi kaikki nurkat hajuineen. Ja tuli sinne sitten kaverikin, arvokkaan rauhallinen musta labbisuros, joka hetken kohteliaasti leikki Mûmakin kanssa, kun Mûmak kovasti houkutteli. Sitä kertynyttä energiaa tuntui lunnipojassa olevan vaikka muille jakaa.

Minä kävin päivällä leffassa katsomassa Liisa Ihmemaassa. Tykkäsin kovasti.

Ja sitten lähdettiin metrolla kohti Mellunmäkeä.

Matkustus sujui rutiininomaisesti.

Pàrek oli vastassa ja vei meidän koirapuistoon pikkukoirien puolelle.

Mitähän tuo Mûmak minun takapäästäni tutkii?

Onko täällä muka jotain mielenkiintoista?

Juu, me ollaan tosi hyviä kavereita ikuisesti.

Kuuntele, kun kuiskaan yhden jutun. Tuolta taskusta voisi löytyä jotain namupalaa.

Me voitas tarjota vieraalle vähän purtavaa. Ja minulle kans.

No et kyllä onnistunut selättämään minua. Kompastuin.

Lepuuta sinä vain leukaasi siinä minun mahan päällä ihan rauhassa.

Tuleeko tuolta muitakin koiria tänne puistoon.

Mennään vain reippaasti katsomaan. Mene sinä vaikka edellä niin minä huolehdin selustasta.

Toi iso on minun bodyguard, joten älkää yhtään yrittäkö

No, minä sanon tuolle isolle, että menee pois sinun tieltä, kun kerran noin kauniisti pyydät. Kyllä se minua uskoo.

Se on nyt niin Mûmak, että sinun pitää mennä vähän kauemmas. Minä leikin noiden pienten kanssa.

Ei voi olla totta! Mûmak on jostain löytänyt tuollaisen kokoisensa koiran ja vielä narttupuolisen.

Pitkän päivän päätteeksi koti laskevan auringon valossa on kaunis näky.

Kaunista oli kotoa ulos katsellessakin. Mûmak vain ei enää jaksanut muuta kuin torkkua.

Kuukin on taas kasvattelemassa itseään kohti täyttä kokoa.