Patu ja Aulikki tulivat hakemaan meitä lenkille ja Aulikki ehdotti, että jos vaikka ajettaisiinkin Vanhankaupungin koskelle Viikin peltojen sijasta. Teimme siis niin. Pieni pakkanen ja aavistus lunta maassa, kuiva ja kiva keli kävelyyn. Patu ei hirveästi innostunut Mûmakin leikkiyrityksistä, joten pojat lähinnä omiaan nuuskivat. Toki välillä hyvinkin yhdessä, jos sattui sopiva hajumerkki lähelle.

Käveltiin ensin Arabiaan päin ja siellä entisellä kaatopaikalla oli vielä voimissaan ne tyrnipensaat, joiden juurella ensimmäiset citykanit muutama vuosikymmen sitten sinnittelivät hengissä. Silloinhan vielä melko yleisesti oltiin sitä mieltä, etteivät ne pääse leviämään, eivätkä pärjää luonnossa ankarien talvien vuoksi. Mutta talvethan eivät ole ikuisesti ankaria ja kanit  ovat selviytymisen mestareita. Mutta täältä siis kaikki alkoi.

Vieressä Vanhankaupunginlahti avautui tyynenä ja sulana tietenkin, kun ei tässä kovin montaa kertaa ole pakkasasteita tänä syksynä ollut.

Ja katsokaaps tuonne taustalle. Mitäs sieltä näkyykään?

Kotihan se siellä.  Minun kotini, jonka parvekkeelta hyppyrimäen ohi katselen usein juuri Arabiaan päin.  Sen verran korkealla mäellä nämä talot ovat, että hyvin näkyy tuonne alavalle vastarannalle.

Joutseniakin oli uiskentelemassa. Sorsaparvi nähtiin aiemmin rannalla, mutta yhtä vähän ne koiria kiinnosti kuin nuo joutsenet. Hajut ja vastaantulevat koirat olivat niitä kiinnostavia asioita. Ei muu. No, ehkä Aulikin jakelemat makupalat.

Takaisin autolle tultiin kosken kautta. Minä lupasin, etten nyt kuvaa koskea, mutta pakkohan se muutama kuva oli ottaa.

Aulikki tuli vielä käväisemään pikaisesti kahvilla. Mûmak innostui tosissaan, kun meille päästiin, että 'jesss, nyt leikitään'. Patu ei yhtään innostunut vaan ärähteli vain, että 'pois kakarat'. Mûmak sitten yritti Aulikilta saada huomiota.

Mutta vähän pahasti Patu sitäkin katsoi, mustasukkaisena ehkä.

Minä kävin vielä iltapuolella katsomassa 'Leijonakuninkaan'. Henu oli Orioniin hankkinut liput meille. Kyllä se vain on aina yhtä hieno kuva. Samat vanhat vitsit tyyliin 'hän on ravintoketjun huipulla' jaksavat ikuisesti naurattaa.

Iltlenkillä Mûmak innostui taas aivan tavattomasti, kun oli pienen lumikerroksen satanut maahan. Talvea selvästi odottelee myös Mûmak. Hyytävä tuuli siellä kyllä oli. Katsotaan nyt sitten aamulla niitä pakkaslukemia.