Heräsin neljältä ja tunnin vielä kuulostelin, josko nukuttais. Kun ei nukuttanut, otin koirat ja lähdettiin lenkille. Annoin niiden ensin viettää aikaa koirapuistossa, mutta sitten lähdettiin pelloille kiertämään, koska minulla ei ollut töihin kiire. Ja koska oli niin aikainen aamu, annoin poikien välillä viilettää vapaana.

Aurinko ei vielä ollut noussut, joten sininen oli koko maisema.

Kuljettiin peltoaukeiden kautta

ja koivikon halki, koska siellä on vain kävelypolkuja ei latuja.

Mutta väistämättä täällä törmää latuihin ennemmin tai myöhemmin. Sille ei voi mitään. Vaikka kello ei ollut vielä kuuttakaan, laitoin koirat kiinni, koska hiihtäjät ovat niin kärttyistä porukkaa, ettei kannata pilata aamuiloaan heidän tähtensä.

Rupesi sitten aurinkokin nousemaan hissukseen. Oli tosi mukavaa kävellä vaikka liukasta oli. Mutta niska tiukasti kaulaliinalla paketoituna ja kieli keskellä suuta, matka sujui hyvin. Linnut olivat äänessä ja lämpötila plussalla, joten keväinen olo tuli väkisinkin.

Irtiollessaan koirat puuhastelivat vein omiaan, mutta hihnassa olisi pitänyt saada riehua vaikka kuinka. Ja riehuivat. Monta hyvää pakettia saivat aikaan, mutta suht näppärästi niitä purkivatkin.

Lenkillä näkyi myös jälleen kerran hyvin, mikä ero kuurolla lunnikoiralla ja palveluskoiralla on. Jawa tulee luokse heti, kun vähän vihjaisee. Mûmak ei ikinä tule suoraan vaan aina on mutkiteltava ja käytävä siellä sun täällä, jos nyt sattuu edes reagoimaan. Tässä tosin Jawa yrittää selittää, että hän on äijä, eikä kenen vain komenneltavissa.

Eipähän oikeastaan kehenkään törmätty. Ihan kotinurkilla yksi koira nähtiin, mutta muuten oli aivan hiljaista. Pelloilla nähtiin yksi hiihtäjä kaukana ja yksi juoksija tuli vastaan latupolulla. Juoksijalla oli huono aamu. Hirveän kiukkuinen oli siitä, että koiriakin on liikkellä, vaikka me pysyttiin tiukasti omalla puolellamma, eikä edes hengitetty häneen päin.

Koirat pikemminkin villiintyivät kuin väsyivät pitkästä lenkistä. Mutta ajan mittaan uni tuli niillekin.

Mûmak otti lelun huomaansa

ja Jawa yritti löytää viileyttä vuotavan parvekkeenoven edestä.

Minäkin kömmin päiväunille, kun niin väsytti aikainen ylösnousu ja päätäkin kivisti. Mutta eihän se onnistunut. En saanut unta. Käytiin katselemassa parvekkeelta, milta ulkona näyttäisi, jos vaikka lähdettäis lenkille.

Kauniin aurinkoista. Hyvä lenkkisää. Mutta sitten meille tulikin vieraita.

Minulle tuli uusi känny, ihan halpa, söpö, sellainen, millä voi soittaa.  Innokkaita paketin avaajia oli tarpeeksi.

Enni esitteli käyttöohjeita Jawalle, joka näytti vähän pelästyneeltä, että hänenkö tässä pitäisi kännykkää ruveta käyttämään.

Mûmak kävi kertomassa Minille, että nyt kaivattais vanhemman ja viisaamman apua.

Onneksi Mini uskoi ja ojensi auttavan kätensä joten Jawa pääsi pinteestä.

Mûmak sitten lohdutti Jawaa, että ei koirien tarvitse osata kännyä käyttää. "Pomolle" se on.

Kun vieraat olivat lähteneet, minä vein pojat pitkälle lenkille vesisateeseen. Mukavaa niillä oli sateesta huolimatta, mutta minä en viitsinyt kuvia ottaa ennen kuin iltalenkillä, jolloin sää oli jo poutaisempi.