Meinaa mennä huomisen puolelle tämä kirjoittaminen, joten lähinnä vain kuvia lätkin taas kerran. Aamulla join kaikessa rauhassa aamukahvia, kun huomasin, että aurinkohan se sieltä nousee ja taivasta värjää. Piti siis lähteä koiran ja kameran kanssa lenkille.
Mutta ensin varmistus parvekkeelta, että onhan se totta. Samalla siinä varmistui, että on siellä kylmääkin. Mutta lenkillehän silti oli mentävä.
Kaunistahan siellä tietenkin oli, kun nouseva aurinko värjäsi kaiken niin kovin hempeäksi.
Kauas ei siinä pakkasessa menty. Lähikallioilla vain pyörähdettiin. Mutta ehti se aurinko sinäkin aikana jo kavuta korkeammalle.
Yllättävän pitkät varjot ovat talvella aamuisinkin, kun aurinko on vasta taivaanrannassa.
Ennin isällä oli tänään valmistujaisjuhlat, joten sinne menin ja jätin Mûmakin yksin kotiin, vaikka omasta mielestään se olisi voinut hyvin tulla myös. Otin kuvia vaikka kuinka paljon, mutta kamera ei oikein pärjää noissa sisäkuvissa, joten laitetaan päivänsankarista vain selkäkuva tällä kertaa.
Ennin kanssa sitten tultiin meille, ensin päiväunille ja sitten ihan yöunillekin.
Ja siinä se aurinko sitten laski.
Mûmakin oli tietenkin pakko tulla myös parvekkeelle, kun kuuli oven käyvän.
Ja myöhemmin vielä uudestaan käytiin värejä ihailemassa.
Ja värejä oli.
Enni katsoi Mûmakin kanssa muumeja ja leikki vähän sekä sohvalla
että lattialla.
Nyt molemmat nukkuvat ja minunkin pitäisi. Mutta kuten tunnettua, en voi noin vain mennä nukkumaan vaan pitää ensin vähän rentoutua. Joten menen katsomaan jotain tai lukemaan jotain hetkeksi. Ja ehkä mutustelen jotain joutavaa roskaruokaa samalla.
Kommentit